Isäntä kotona taas

Meidän isäntä palasi kotiin pitkän ajan jälkeen viime viikolla. Jos oikein muistan, me ei oltu isäntää täällä uudessa kodissa vielä nähtykään!
Mua hieman huolestuttaa että katoaakohan se taas jonnekin, ja siksi olen varjostanut sitä koko ajan. Kuljen sen perässä vaatien huomiota ja hellyydenosoituksia. Olen tyystin unohtanut jopa juoksunartut, kun seuraan vain isäntää nyt.

Kevättä rinnassa!

Ihanaa kun kevät on tuloillaan! Ulkona jo linnut laulaa ja aurinko sulattaa lunta. Kaikkein parasta on kuitenkin kevään tuoksut! Mä olen mennyt ihan sekaisin nartuista; meidän naapurustossa on ainakin kolmella nartulla juoksut. Mulla on aina kauhea kiire ulos, ja jos näen ikkunasta että joku koira liikkuu kadulla, mä alan vinkua heti ulos. Onhan tämä aika stressaavaakin, mutta sellaista kevät tekee meille viiriileille uroksille!