Pallitonta elämää

Pallitta on hyvä olla! Olen toipunut nopeaa vauhtia, enkä voi ymmärtää miksei vielä saa juosta ja kirmata. Pitää pitää sitä tyhmää pönttöäkin päässä, aivan epäreilua.
Ulkona on nyt niin kuuma, että mieluiten makoilen takapihan varjossa tarkkailemassa liikennettä ja luontoa. Eilenkin näin kissan ja se oli kyllä mun illan kohokohta.
Villa on nuuhkinut mun takapuolta omituisen paljon leikkauksen jälkeen. Mikähän sitä vaivaa?

Kastrointi

Multa vietiin eilen pallit! Ihan yllättäen en saanut eilen aamupalaa lainkaan, ja sitten mua vietiinkin jo Vettoriin. Sain piikin pyllyyn ja sen jälkeen alkoi nukuttaa ihan vietävästi. Yritin kovasti sinnitellä hereillä, mutta lopulta ei auttanut muu kuin sulkea silmät ja laskea pää lattialle.


Kun heräsin, kaulassani oli inhottava kauluri. Kaikki äänet kuulosti oudoille ja näkökenttäkin oli ihan pieni. Kuulin isännän äänen ja aloin ulvoa. Halusin äkkiä kotiin sieltä. Kotona rojahdin omaan petiin ja simahdin heti. Villa jätti mut kohteliaasti rauhaan eikä tullut edes kunnolla tervehtimään.
Illan mittaan piristyin ja sain olla ilman kauluria kun olin nätisti. Yöksi kyllä jouduin taas pitämään sitä typerää pönttöä. Tuli itku sen kanssa kun en päässyt kulkemaan mihinkään. Onneksi emäntä tuli lohduttamaan.
Nyt mennään kai sitten päivä kerrallaan. Kyllä mä tästä toivun.
Harmi vaan että lääkäri huomasi mun etualahampaiden huonon tilan. Ne on kuoliossa. Ilmankos niitä onkin särkenyt välillä.