Tapaninpäivän kinkunsulatuslenkki

Me käytiin eilen tapaninpäivän kinkunsulatuslenkillä Kullaavuorella. Satoi lunta koko päivän ja metsä oli raskas kulkea. Mulla meni taas varpaiden väleihin lumipaakkuja, mutta en antanut sen häiritä.
Kun päästiin perille laavulle, mulle tuli kylmä. Mä värjöttelin ensin lumisateessa loukkaantuneena, mutta sitten pääsin laavun katon alle ja emäntä kääri mut pressuun. Siellä mä istuin tyytyväisenä lämpimässä ja tuulensuojassa. Oli niin ihanaa, etten viitsinyt poistua sieltä edes makkarankerjuulle. Onneksi ei tarvinnut, sillä makkaraa sai kerjäämättäkin.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Vahtikoira

Kaksikerroksisessa kodissa on vaikea vahtia yhtä aikaa sekä yläkertaa että alakertaa. Olen ratkaissut ongelman päivystämällä portaikossa. Tästä voi nopeasti kipaista sinne, missä tapahtuu.

Täydellinen sunnuntai

Aamupäivällä me käytiin Haunisten koirakentällä tottelevaisuustreeneissä. Meni ihan kivasti ottaen huomioon, ettei me olla treenattu tottista sen BH-kokeen jälkeen eli puoleentoista vuoteen.
Treenien jälkeen saatiin eilen kaadetun hirven koivet! Nam-nam...
Kohta me lähdetään moikkaamaan Berttaa, joten tämä päivä on täydellinen!

Miksi aina on yö?

Musta on alkanut tuntua, että nykyään ei ole valoisaa ollenkaan. Aina kun me mennään ulos, on pimeää kuin yöllä! Meillä on oltava heijastimet ja emäntä kulkee taskulampun kanssa. Outoa.


Se hyvä puoli syksyssä on, että joka paikassa on vesilätäköitä eli juoma-altaita. Mulle vesi maistuu, niin kuin tiedätte. Aina kun mä stressaannun, mä ratkean ryyppäämään. Ulkonakin vesi aina maistuu.

6-vuotias!

Tänään on mun syntymäpäiväni! Olen nyt 6-vuotias. Ehkäpä pääsen juhlapäivän kunniaksi pitkälle kävelylenkille, ja sen jälkeen saan varmaan jonkun hyvän herkun.

Parempi olo

Mulla on ollut pari viime viikkoa parempi olo. Ehkä se eturauhaslääke alkoi vaikuttaa, tai sitten on vaan muuten vaan mukavampaa kun on viileämpi ilma.
Mä olen kirmannut ulkona Villan kanssa, kulkenut lenkillä kamalan pitkällä emännän edellä (niin kuin ennen kuin mä sairastuin) ja kotona usein ruuan jälkeen otetaan Villan kanssa pienet matsit olohuoneen matolla. Tänään jopa pistin Villan matalaksi pitämällä leukaa Villan niskan päällä! Sellaista en ole tehnyt pitkään aikaan.
On kiva kun on taas normaalimpi olo. Kyllä vieläkin välillä on huonompia päiviä, mutta ei niin usein eikä niin paljon huonompia.

Herkkä laumahetki

Meillä on välillä koko lauman herkkiä hetkiä isolla matolla. Mä olen niin kamalan hellyydenkipeä enkä koskaan saa tarpeeksi silityksiä ja rapsutuksia.
Tällaiset hetket on koiran elämän kohokohtia.

(PS. Kuvassa näkyvät myös molemmat fudikset, jotka eivät ole enää esillä. Mä vähän käsittelin niitä ja sen jälkeen ne pantiin karanteeniin.)

Miestenvaivoja

Kävin tänään eläinlääkärissä tutkittavana, koska emäntä oli huolissaan mun virtsan tiputtelusta. Mulla on myös ollut välillä vähän huonoja päiviä, jolloin on kipuja ja väsyttää.
Kävi ilmi, että mulla on eturauhasen laajentuma. Se on kuulemma yleinen vaiva tällaisilla varttuneilla noutajaherroilla.
Sain siihen seitsemän päivän lääkekuurin, jonka tulokset pitäisi näkyä kahden viikon kuluessa. Jos lääke auttaa, sen vaikutus kestää noin viisi kuukautta.
Mä olen kyllä tosi huojentunut, että sain diagnoosin ja lääkkeet. Toivottavasti tämä nyt auttaa ja tulen terveeksi ja iloiseksi taas!

Pieni vieras

Meillä oli viikonloppuna täällä pieni vieras. Musta on kivaa, kun käy vieraita, koska silloin saan moninkertaisesti rapsutuksia!


Mä aina parkkeeraan jonkun ihmisen viereen ja sitten ne alkaa kuin huomaamattaan silittää mun silkkistä turkkia. Se on mukavaa.
Ja tuo kuvan pieni tyttö ja mä pidetään toisistamme.

Kuuma kesä

Kesä menee nopeasti. On ollut niin lämmintä, että meillä on jäänyt päivittäiset pitkät lenkit lyhyemmiksi ja myöhäisemmiksi. Yleensä mennään vasta illalla kunnon lenkille. Päivällä ei voi muuta kuin kävellä hitaasti ja roikottaa kieltä.
Onneksi kohta on elokuu ja ehkä ilmat alkaa pikkuhiljaa viilentyä.
Viikonloppuna olin Bertan luona hoidossa. Bertan kanssa me nukuttiin yöt peitolla ihan vierekkäin. Päivisin lenkkeiltiin viileässä metsässä ja lekoteltiin takapihan terassilla. Se se vasta oli elämää!

Parempi kuin Villa

Tiedättehän, miten Villa on aina minua vähän parempi. (Ainakin se luulee olevansa!) Se on mua vähän nopeampi juoksemaan ja uimaan, vähän valppaampi, vähän hoikempi, vähän suloisempikin ehkä jonkun mielestä.
Tänään löytyi kuitenkin yksi asia, jossa mä olen Villaa parempi: markkeeraus! Me oltiin iltalenkillä, ja Villa oli ihan villillä päällä. Se säntäili eestaas, ja emäntä joutui kytkemään sen kun se vaan riehui ja ajoi jäniksiä ja oravia ja lintuja ja ihan kaikkea mikä liikkui. Lopulta emäntä keksi, että se heittää Villalle vähän keppiä niin se saa purkaa energiaa. Mä jouduin katsomaan vierestä kytkettynä, kun keppi lensi ja Villa sai hakea sen. Sitten uudestaan. Mutta tällä kertaa Villa ei löytänytkään keppiä! Se ei ollut tarkkaillut kepin laskeutumispaikkaa, eli se ei osannut markkeerata!
Villa joutui siis palamaan emännän vierelle, ja mä pääsin hakemaan kepin! Se olikin ihan helppoa, sillä olin tietysti markkeerannut kepin. Ja sitten olin niin (vahingon)iloinen, että hypin ilmaan neljällä tassulla ja tein melkein kuperkeikkoja ilmassa!
Kerrankin jotain missä mä olen Villaa parempi!

Oravat

Mä en voi sietää oravia. Aina kun havaitsen oravan näköpiirissä, on aivan pakko syöksyä ajamaan se puuhun. Ne on niin ärsyttäviä kun ne nauraa sieltä oksalta kun ne tietää, ettei tällainen koira voi kiivetä puuhun.
Ehkä pahin oravapaikka oli Seurasaari; oravat on vallanneet sen kokonaan, niitä oli joka puolella! Onneksi olin remmissä, niin ei tarvinnut säntäillä koko ajan.

Kesälomareissu

Tänä vuonna me oltiin kesälomalla mökkeilemässä Mäntyharjulla. Mä en kauheasti tykännyt matkustaa sinne, koska autossa oli kuuma, mutta perillä se ei enää haitannut! Sen jälkeen ei tarvinnut koko viikolla istua autossa. Sen sijaan uin monen monta kertaa joka päivä, välillä pitkiäkin lenkkejä. Sitten piti tulla rantaan pissalle, koska mulla menee uidessa aina valtavat määrät vettä suuhun ja musta tulee kauhea tynnyri.

Kaikki päivät makoiltiin pihalla, ja parasta oli se että saatiin mennä sisälle ja ulos ihan omaan tahtiin. Ovet oli auki koko ajan. Mä olisin halunnut nukkua ulkona, mutta paarmat oli mun kimpussa taukoamatta.

Välillä me mentiin soutuveneellä hiekkarannalle ja uitiin sielläkin.
Me tehtiin kivoja lenkkejä pehmeässä sammalmetsässä, ja ruuaksi saatiin kalaa.





Kurjaa oli vaan se, että sieltä piti tulla kotiin. Vaikka on kotonakin ihan kivaa. Aika kuuma vaan. Me koirat vaan makoillaan lattialla kuin taljat, kun ei jakseta tehdä mitään.

Hyvää juhannusta!

Fudiksen MM-kisat

Meillä on täällä kotona omat Etelä-Afrikan fudiksen MM-kisat: mustat vastaan valkoiset. Tietenkin valkoiset saa enemmän peliaikaa ja ne on muutenkin niskan päällä koko ajan. Mustat saa pelata vain silloin, jos valkoisia ei huvita. Valkoiset voi ottaa fudiksen koska vain mustilta pois.
Vaihtopenkit on merkitty mustille ja valkoisille erikseen, eikä toisten vaihtopenkeille ole mitään asiaa. Tuomareita ei näissä kisoissa ole ollenkaan, vaan valkoiset päättävät koska peli on pelattu.

Vieraita

Meillä kävi tänään vieraita. Se oli hurjan hauskaa, sillä me saatiin rapsutuksia ja taputuksia koko ajan! Mä erityisesti asetuin aina jonkun viereen niin, että sain koko ajan hellyyttä.
On ollut ihan kiva viikonloppu, kun ollaan saatu olla paljon ulkona eikä ole tarvinnut olla yksin kotona.

Tallilla

Me käytiin tänään hevostallilla tervehtimässä yhtä tuttua hevosta. Tallilla on aina hauskaa, koska siellä saa haistella kaikkea tosi mielenkiintoista. Villa aina haluaa säikytellä häkissä olevaa tallikania, mutta mä en ole siitä niin kiinnostunut.
Enemmän mua kiinnostaa lattialla olevat lantapaukkujen jämät. Kaikkein kivointa on kuitenkin, kun me saadaan aina maistaa hevosten herkkua eli kaura-pellava-mössöä. Se on niin nannaa!!

Villaa hermostutti, ja totta puhuen kyllä munkin turkki meni hilseelle. Mä kuitenkin yritin esittää viileää, enkä enimmäkseen ollut huomaavinani koko hevosta.

Elämää helteellä

Meillä on ollut kamalan kuuma jo monta päivää. Helteellä on rankkaa, kun ei jaksa tehdä mitään.


Me ollaankin käyty aika lyhyitä lenkkejä, ja vain sellaisissa paikoissa, missä pääsee pulikoimaan.


Uinnin päälle pitää vähän riehua. Me ollaan löydetty metsästä ihana punainen tumppu, jota me ulkoilutetaan vuorotellen ympäri Raisiota. Välillä tumpusta tulee kiistaa.

Tällä kertaa mä voitin.

Talviturkki heitetty

Me käytiin keskiviikkona Villan treenien jälkeen kiertämässä Haunisten allas, ja oli niin kaunis ilta että kännykän oli pakko ottaa meistä kuva. Mulla oli suuria vaikeuksia olla hyppäämättä uimaan. Talviturkki on kuitenkin heitetty jo muutama päivä sitten yhdessä kuraojassa.

Villa lämmittää

Yhdessä on lämmin nukkua portaiden alla omassa pedissä.

Kotona taas!

Nyt olen vihdoin kotona parin viikon jälkeen. Hoidossa oli tosi kivaa, sain paljon huomiota ja hellyyttä. Bertan kanssa käytiin lenkeillä ja välillä sain olla ihan ainoanakin koirana. Se oli tosi hienoa!
Villa tuoksuu ihan erilaiselle kuin aikaisemmin. Se ei taida olla enää narttu laisinkaan! Se vaan komentaa mua koko ajan, ja mulla meinaa mennä hermot. Tänään jouduinkin sanomaan kovasti, ja meille meinasi tulla ihan oikea tappelu. Episodin päätteeksi jouduttiin molemmat menemään häkkeihimme vähän rauhoittumaan.
Ulkona on jo aika lämmin. Mulle tuli ihan kuuma. Onneksi lenkin jälkeen saa jäädä omalle pihalle makoilemaan ja jäähdyttelemään.

Hoidossa

Pääsiäinen tuli ja meni. Meillä kävi paljon vieraita, ja se oli meille koirille aika stressaavaa. Oli kyllä kiva, kun oli paljon leikittäjiä, ja me saatiin paljon huomiota kaikilta.


Nyt olen taas hoidossa Bertan naapurissa, koska Villa kävi lääkärissä ja tuli takaisin kotiin kauluri päässä ja ihan huonovointisena. Toivotaan että se paranee pian ja saadaan taas riehua yhdessä! Meillä on niin hauskaa kun me jahdataan toisiamme. Yleensä Villa ärsyttää mua niin kauan, että mun on pakko antaa sille palautetta. Ja sitten me painitaan!

Isäntä kotona taas

Meidän isäntä palasi kotiin pitkän ajan jälkeen viime viikolla. Jos oikein muistan, me ei oltu isäntää täällä uudessa kodissa vielä nähtykään!
Mua hieman huolestuttaa että katoaakohan se taas jonnekin, ja siksi olen varjostanut sitä koko ajan. Kuljen sen perässä vaatien huomiota ja hellyydenosoituksia. Olen tyystin unohtanut jopa juoksunartut, kun seuraan vain isäntää nyt.

Kevättä rinnassa!

Ihanaa kun kevät on tuloillaan! Ulkona jo linnut laulaa ja aurinko sulattaa lunta. Kaikkein parasta on kuitenkin kevään tuoksut! Mä olen mennyt ihan sekaisin nartuista; meidän naapurustossa on ainakin kolmella nartulla juoksut. Mulla on aina kauhea kiire ulos, ja jos näen ikkunasta että joku koira liikkuu kadulla, mä alan vinkua heti ulos. Onhan tämä aika stressaavaakin, mutta sellaista kevät tekee meille viiriileille uroksille!

Mahataudissa

Voi kamala, mulla on maha kipeä. Eilen illalla alkoi heikotus, ja päiväruoka pukkasi yläkautta sulamattomana pihalle. Heikotti kamalasti. Seisoin vain ja tärisin, kun oli niin paha olo.
Yö meni onneksi ihan hyvin. Aamulla emäntä ei tajunnut että mä olen vielä kipeä ja me tehtiin liian pitkä aamulenkki (vaikka se olikin meidän tavallista aamulenkkiä selvästi lyhyempi). Mä en olis millään jaksanut sitä! Oksensin taas pari kertaa, enimmäkseen lunta jota mun on pakko syödä vaikka emäntä koittaakin kieltää.
Nyt nukuttaa. En saanut aamupalaa ollenkaan. Menin omalle pedille nukkumaan ja sain peiton lämmikkeeksi. Vesi onneksi vielä maistuu ja toivottavasti pysyy sisällä.
Voi mua parkaa!

Lunta!

Meille on satanut tänä talvena paljon lunta! Tälläkin hetkellä sitä tulee koko ajan lisää. Ihanaa, paitsi että mun tassuihini kerääntyy varpaiden väleihin kamalia lumipaakkuja, jotka tekee kipeää.

Työkoira

Mulla on uudessa kodissa uusi rooli. Mun tehtäväni on aamuisin kantaa päivän Hesari postilaatikolta kotiovelle. Se on aika vaikea homma, koska aamulenkin jälkeen on aamupalan aika, ja silloin on kovin vaikea keskittyä lehden kantamiseen. Usein se tipahtaakin puolimatkaan, mutta silloin me joudutaan palaamaan taaksepäin niin monta kertaa, että lehti tulee kotiovelle. Aika julma tuo meidän emäntä.

Ulkona on ollut kunnon talvi pitkästä aikaa. Jopa niin kylmä monena päivänä, että mulla jäätyy tassut!

Uusi koti

Olen päässyt takaisin omaan kotiin, kun Villan juoksut loppuivat noin viikko sitten. On kiva olla taas kotona, vaikka kyllä hoitopaikassakin oli lokoisat oltavat. Mua hoidettiin ja paijattiin niin hellästi! Korvaukseksi annoin tassuterapiaa.
Uskokaa tai älkää: meillä on TAAS muutto edessä! Tällä kertaa muuttomatka ei ole pitkä, vain noin pari kilometriä. Kävimme yhtenä iltana uudessa kodissa. Siellä oli ihan tyhjää, ei yhtään tavaroita eikä huonekaluja missään. Mua alkoi ahdistaa ihan kauheasti. Mä vaan läähätin ja hilseilin ja istuin eteisessä odottamassa kotiinlähtöä. Mä en yhtään tykännyt siitä autiosta talosta. Toivottavasti siitä tulee kivempi paikka sitten kun kaikki meidän tavarat on siellä ja tietysti mun oma pesä (eli häkki). Häkki on mun turvapaikka, siellä saan olla ihan rauhassa eikä edes Villa saa tulla sinne häiriköimään. Sitten kun häkki on uudessa kodissa niin ehkä voin relata.
Kyllä siitä varmaan ihan kiva koti tulee, ainakin meillä on pieni oma piha, eikä tarvitse enää kulkea hissillä sisään ja ulos. Meille tuttu Kerttulan luontopolkukin on sitten ihan lähellä, ja monta muuta kivaa ulkoilureittiä. Kyllä siitä varmaan ihan hyvä tulee.