Uusi koti

Olen päässyt takaisin omaan kotiin, kun Villan juoksut loppuivat noin viikko sitten. On kiva olla taas kotona, vaikka kyllä hoitopaikassakin oli lokoisat oltavat. Mua hoidettiin ja paijattiin niin hellästi! Korvaukseksi annoin tassuterapiaa.
Uskokaa tai älkää: meillä on TAAS muutto edessä! Tällä kertaa muuttomatka ei ole pitkä, vain noin pari kilometriä. Kävimme yhtenä iltana uudessa kodissa. Siellä oli ihan tyhjää, ei yhtään tavaroita eikä huonekaluja missään. Mua alkoi ahdistaa ihan kauheasti. Mä vaan läähätin ja hilseilin ja istuin eteisessä odottamassa kotiinlähtöä. Mä en yhtään tykännyt siitä autiosta talosta. Toivottavasti siitä tulee kivempi paikka sitten kun kaikki meidän tavarat on siellä ja tietysti mun oma pesä (eli häkki). Häkki on mun turvapaikka, siellä saan olla ihan rauhassa eikä edes Villa saa tulla sinne häiriköimään. Sitten kun häkki on uudessa kodissa niin ehkä voin relata.
Kyllä siitä varmaan ihan kiva koti tulee, ainakin meillä on pieni oma piha, eikä tarvitse enää kulkea hissillä sisään ja ulos. Meille tuttu Kerttulan luontopolkukin on sitten ihan lähellä, ja monta muuta kivaa ulkoilureittiä. Kyllä siitä varmaan ihan hyvä tulee.