Musta on tullut vahtikoira. Pimeässä metsässä vahdin Annia ja pidän huolen siitä, ettei meidän kimppuun käy kukaan ainakaan huomaamatta. Kun me ollaan metsässä, mä olen koko ajan hirmu tarkkana ja höristelen luppakorviani. Jos kuulen tai näen tai haistan jotain epäilyttävää, ryntään sitä kohti ja alan haukkua hirmuisesti! Eilenkin säntäsin tieltä metsänreunaan ja nostin karvat pystyyn ja aloitin kamalan mekkalan. Huusin metsään törkeyksiä ja olin tosi pelottava. Mä en suostunut lopettamaan riehumista ennen kuin Anni komensi mut pois sieltä. Mä en kertonut Annille mikä siellä metsässä oli, ettei se olisi pelästynyt. Voin sanoa sen verran, että se oli tosi pelottavaa!
Sitten tänä aamuna taas me oikaistiin pimeän metsäpolun kautta ja eiköhän siellä ollut joku puliukko kilisevien kassien kanssa. Mä aloin taas haukkua ja se säikähti perinpohjaisesti. Niin kyllä Annikin. Eipähän sille ukolle ainakaan tullut mieleen lähestyä meitä! Kyllä mä olen hyvä vahtikoira.
torstai 22. marraskuuta 2007
Vahtikoira
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Moi Rekku
Kylläpä sinä olet hieno poika, kun sinä vahdit ja suojelet Annia. Ei kukaan ikinä uskalla tulla lähellekään, kun sinä haukut ja sinulla on tosi miehekäs ääni. Kukaan ei tiedä, että olet niin hellä ja herttainen kunnon poika.
Minulla on vielä lampunvarjostin päässä. Aija ottaa tikit tänään iltapäivällä ja huomenna ehkä otetaan lampunvarjostin kaulastani. Ei tule sitä ikävä, kun jonakin päivänä pääsen siitä eroon.
Hyvää viikonloppua sinulle ja terveiset Annillekin
Ystäväsi Bertta
Lähetä kommentti