Eiliset NOME-treenit meni surkeasti. Olin tosi kiinnostunut dummyista, mutta en niiden palauttamisesta. Ihan kuin me ei oltais harjoiteltu ollenkaan! Olin yhtä huono nyt kuin ensimmäisellä tunnilla. Mä vaan temppuilin ja sekoilin. Aina jos joku toinen koira sai noutaa ja muut katseli, mä painoin tarkasti mieleen sen paikan. Sitten kun pääsin vapaaksi, kävin kiertämässä kaikki paikat joissa olin nähnyt dummyja. En kuullut mitään käskyjä tai komentoja, kiertelin vain etsimässä niitä dummyja.
Sitten lopuksi pääsin noutamaan ihan oikeasti ja se menikin ihan hyvin, kunnes tajusin että hei, mullahan on suussa siipidummy!! Se on kaikista tietämistäni asioista kaikkein paras! En halunnut millään mennä takaisin Annin luokse, koska tiesin että se ottaa multa siipidummyn heti pois.
Mä olin eilen koko ryhmän huonoin NOME-koira. Onneks mä en sentään ollut ainoa sekoilija, myös Anni oli ihan pihalla.
perjantai 8. helmikuuta 2008
Olen surkea NOME-koira!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kuule Sellu, nyt ei vetele enää tollanen peli! Treeneissä keskitytään ja sitten sekoillaan. Vain pienet koirat saa sekoilla. Täällä meillä on nyt kaksi pientä noutajapentua: Nisse-flätti ja perjantaina yläkertaan muuttanut ruskea labbistyttö. Tule pian käymään, niin saat näyttää pienemmille miten isona ollaan!
Voi ei Maria, kyllä mä koitan olla kunnolla. Mä en vaan voi sille mitään että innostun aina ihan hirveästi siellä treeneissä! On niin hauskaa hakea dummyja ja olla villi!
Huomenna mä koitan keskittyä enemmän. Mä olen taas tällä viikolla kantanut dummya joka lenkillä, joten enää mun ei pitäis innostua siitä niin paljon.
Terkkusia Nisselle ja kavereille. Ehkä mä näen ne sitten kun tulen teille hoitoon.
Lähetä kommentti