Pikkusisko

Elämästäni on tullut erilaista. Nyt mulla on pikkusisko. Enää ei tarvitse mennä yksin nukkumaan illalla, vaan voin aina kuunnella viereisestä pedistä kuuluvaa tuhinaa (tai piipitystä, jos Villa on sillä tuulella).
Aamupalan jälkeen me otetaan painimatsi. Ja iltapalan jälkeen myös.
Me myös ulkoillaan yhdessä, ja silloin meillä on useimmiten hauskaa. Välillä kyllä harmittaa kun Villa hyökkäilee koko ajan mun kimppuun ja repii mun heijastintakkia tai roikkuu kyljessä niin kovasti, ettei se putoa vaikka mä juoksen täyttä vauhtia eteenpäin.
Yhtä juttua en käsitä. Miksi Villa saa ruokaa kolme kertaa päivässä, kun mä saan vain kaksi kertaa? Aina kun se tulee omahyväisenä vatsa täynnä ihania pentunappuloita, suutun sille, enkä suostu painiin vaikka Villa kuinka yrittää houkutella!
Toivottavasti Villa opettelee pian sisäsiistiksi, sillä mun untani häiritsee käryävät kasat ja märät lammikot. Sitten se toope vielä astuu niihin kasoihin ja tassuttelee ympäriinsä levittäen hajua ja likaa.