Metsällä

Viime lauantaina pääsin metsälle. Tarkoitus oli, että metsästäjät ampuvat lintuja ja sitten minä haen ne. Aluksi olin ihan innoissani! Muistin sen paikan, olin siellä aikaisemminkin metsällä.
Me kiivettiin kallioiden päälle ja tähystettiin lintuja. Mitään ei tapahtunut. Mua alkoi nukuttaa.

Sitten kuului pamaus ja lintu putosi maahan! Mä säikähdin, koska olin juuri lepäämässä. Lähdin hakemaan kyyhkyä kuitenkin ja löysinkin sen ilmavainulla. Otin sen suuhun, mutta siitä lähti ihan mielettömästi haituvia. Metsästäjä otti kyyhkyn multa ja kaivoi sen sydämen ja keuhkot mulle syötäväksi. Kyllä mä vähän mietin että voiko näitä syödä, mutta päätin että jos mä voin syödä kurkkua ja banaaniakin, voin syödä sydämen. Hyvää se sitten olikin.

Sitten me mentiin veneilemään. Olin ihan iloisella päällä, ja nuuhkin ilmaa innoissani.

Mutta sitten. Me asetuttiin passiin kaislikkoon, ja mä hermostuin. Alkoi hirvittää koko se tilanne, vaikkei yhtään laukausta edes ammuttu vielä. Mä hilseilin ja tärisin. Menin veneen lattialle makaamaan ja toivon vain että me lähdettäisiin kotiin.

En tiedä oikein mikä muhun meni. Heti kun lähdettiin takaisin rantaa kohti, mä olin taas ihan normaali oma itseni. Jotenkin mä vaan menin paniikkiin, enkä pystynyt toimimaan normaalisti.
Mä luulen, että jos mä vielä joskus pääsen metsälle, niin mä haluan että ammutaan rannasta veteen.
Mutta voi olla, etten mä enää mene metsälle. Ehkä mä joskus saan pikkuveljen, josta tulee parempi metsästyskoira kuin minusta. Mä olen vain tällainen arjen sulostuttaja ja kotikoira.