Rekku nukkui pois rauhallisesti tänä aamuna takapihallamme lempipaikallaan.
Rekku, paras ystävä jota voi toivoa. Jäämme kaipaamaan hassuja tapoja, popcornilta tuoksuvia tassuja, kukkasilta tuoksuvaa päälakea, silkkisiä korvia ja heiluvaa häntää.
Enää ei ole kipuja. Kukaan ei kiellä juomasta vesiastiaa tyhjäksi, kukaan ei hoputa lenkillä eikä estä mudan ja kakan syömistä.
Syksy on tullut ja mä olen turkulaistunut kokonaan. Kesä menikin isännän kanssa Turussa, mutta nyt koko lauma on täällä. Ihan kivaa. Meillä on takapiha, jonne haluan joka ilta nukkumaan. Päivystän takapihan oven luona niin kauan, kunnes joku päästää mut pihalle. Sisään en tule ennen kuin kuulen herkkupurkin rapinaa.
Käväisin tässä pari viikkoa sitten valkkarileirillä. Oli aika outoa olla ainoa musta valkoisten leirillä. Sillä välin kun valkoiset teki jotain valkkarijuttuja, mä menin järveen uimaan. Se oli ihanan virkistävää. Hetkeä myöhemmin isäntä nousi samasta vedestä märkäpuku päällä. Uiminen on siis miesten juttu!
Villalla on tassu kipeä, joten olen lenkkeillyt Sipin kanssa tai yksin. Yksin on kivointa. Tänään esimerkiksi, kun Villa poti kipeää tassuaan ja Sipi oli Helsingissä lonkkakuvauksissa, mä pääsin emännän kanssa yksityislenkille. Se oli parasta! Me heiteltiin ja piiloteltiin keppiä. Ja vaikka viereisellä pellolla oli nuori sakemanniuros treenaamassa, mä en välittänyt siitä mitään! Kuljin vaan ohi häntä ja tukka pystyssä ylpeänä.
Hei, lähdin taas lomalle Turkuun. Täällä on ihanaa, ei yhtään valkoista koiraa näköpiirissä. Isäntä ja mä vietetään mukavaa aikaa kahdestaan, käydään lenkillä ja töissä ja sellaista. Tykkään tosi paljon tällaisista lomista.
Oikein hauskaa juhannusta lukijoilleni! Mun juhannukseni alkoi oikeastaan jo maanantaina kun lähdin pienelle lomalle isännän kanssa. Isäntä joutui kyllä tekemään töitä joka päivä, mutta mä otin vähän vapaata Villasta ja ennen kaikkea Sipistä (Sipillä on juoksut nyt). Olin isännän kanssa työpaikalla joka päivä monta tuntia ja nukuin ja nautin työkavereiden huomiosta. Välillä kävimme ulkona lenkkeilemässä, ja mä menin koko ajan edellä reipasta vauhtia ja pidin häntää korkealla ja kannoin isoja keppejä.
Nyt olemme taas kotona. Eilen kävimme iltauinnilla Särkijärvellä.
Olin viime viikolla emännän mukana töissä. Kävelimme heti aamusta aika reippaasti, jotta ehtisimme ajoissa. No vähän myöhästyimme, koska en viitsinyt pitää kiirettä. Perillä asetuin emännän viereen ja aamupalan jälkeen aloin tehdä sitä, mitä luulen, että töissä tehdään: nukkua. Heittäydyin pitkäkseni ja otin kunnon tirsat. Välillä kävin moikkailemassa työkavereita ja eräänkin naisen naaman nuolin aivan märäksi. Kävin myös keittiössä emännän kanssa lounastamassa ja sen jälkeen ulkona pienellä tauolla. Sitten jatkoin taas unia. Kyllä työnteko on rankkaa!
Käväisinpä isännän kanssa iltahölkällä. Olin aivan reipas, jaksoin tosi hyvin koko kolmen vartin lenkin. Koko matkan kuljin edellä häntä pystyssä. Oli niin ihanaa, kun valkoiset eivät olleet mukana ja mä sain olla ihan kahdestaan isännän kanssa. Meillä oli niin mukavaa! Yksityislenkit on aivan parhaita.
Sipistä on kasvanut jo melkein aikuinen, ainakaan se ei enää pissaa sisälle. Isäntäväki hullaantui ja laittoi viikonloppuna paremmat matot lattialle. Nyt on ihana kölliä paksulla, pehmeällä matolla kaiket päivät. Matto on saanut olla rauhassa, edes hapsut eivät Sipiä kiinnosta.
Toissailtana kun makasin matolla, emäntä heltyi ja laittoi mulle peitoksi lämpimän lampaantaljan. Kyllä mun kelpasi lämmitellä pehmeällä matolla taljan alla! Vanhat luut tykkäävät lämmöstä ja pehmeydestä.
Olen ollut vähän lomailemassa. Viime keskiviikkona Bertta isäntineen tuli mua hakemaan täältä Tampereelta. Ensin ulkoilimme hieman koko porukalla Särkijärvellä, ja sitten Bertta ja mä hyppäsimme autoon ja ajoimme Bertan kotiin. Sieltä mä lähdin suoraan naapuriin, jossa mun ihana hoitotätini jo mua odottelikin.
Tampereella on edelleen kunnon pakkaskelit ja lunta, joten olen saanut nauttia talvikeleistä täysillä. Kun pakkasta on yli 10 astetta, mulle puetaan Pomppa. Se on aika ihanaa, kun ei palele. Kun olen Sipin kanssa lenkillä, se hyökkäilee kimppuuni ja tekee Pomppaan kuolajälkiä. Ei se oikein sovi tällaiselle arvokkaalle herralle.
Arvokkaasta herrasta ei tosin eilen ollut tietoakaan, kun pääsin emännän kanssa yksityislenkille. Olin kuin pieni pennunen kun kirmasin iloisena! Leikin narupallolla ja hypin ilmaan niin, että kaikki neljä tassua olivat yhtä aikaa irti maasta. Me tehtiin myös noutoharjoituksia. Emäntä vei kaksi narupalloa kauemmas, ja mun olisi pitänyt noutaa ne niin, että haen ensin toisen ja palautan sen, ja sitten vasta haen toisen. No eihän siitä mitään tullut. Mä halusin kaikki heti, enkä palauttanut ensimmäistä narupalloa ennen kuin lähdin hakemaan toista. Niinhän siinä kävi, että ensimmäinen pallo putosi mun suusta kun otin toista. Ei mennyt ihan putkeen se harjoitus.
Ei se mitään, mä nautin elämästä silti.
Tampereella on talvi! Musta on ihanaa, kun on pakkasta ja lunta. Olen piristynyt huomattavasti parin kuukauden kurajakson jälkeen. Mä tykkään lenkillä juoksennella edellä ja touhuta kuten ennen vanhaan. Kaikkein kivointa on silloin, kun pääsen yksityislenkille emännän tai isännän kanssa, kuten esimerkiksi perjantaina. Kävin emännän kanssa kahdestaan junaradan toisella puolella tunnin reippaan metsälenkin. Taivaalta satoi uutta lunta hiljalleen ja metsässä oli hiljaista ja yllättävän valoisaa. Meillä oli niin hauskaa! Tänään uusittiin sama lenkki, paitsi että Villa oli mukana. Sekin oli ihan hauskaa. Me saatiin hepulit yhtäkkiä ja haukuttiin ja jahdattiin toisiamme.
Kohta onkin joulu. Toivottavasti joulupukki vie Sipin sinne mistä se tulikin.
No ei kai. On Sipi ihan kiva välillä. Silloin kun se nukkuu.
Marraskuussa jo mennään, syksy on mennyt vauhdilla!
Mä olen välttynyt mahataudilta toisin kuin Villa ja Sipi, jotka vuoronperään sairastivat viime viikolla. Voisi jo alkaa pakkaset, niin pöpöt kuolisi ja meidän tassut pysyisivät puhtaina.
Me käydään melkein joka päivä Särkijärvellä pimeällä metsälenkki. Siellä ei juuri koskaan näy ketään muita ja me voidaan juosta vapaana. Tänään tosin joku pyöräilijä tuli juuri samaa reittiä meitä vastaan. No siitä selvittiin helposti, kun emäntä kutsui meidät luokse ja mentiin polun reunaan odottamaan, että pyöräiljä ohitti meidät.
Kävin muuten viikonloppuna vielä Särkijärvessä uimassakin. Mielestäni koskaan ei ole liian kylmä pulahtamiselle.
Arvatkaa mitä. Isäntäväki unohti mun 8-vuotissynttärit maanantaina! Kukaan ei onnitellut, ei tuonut lahjoja, ei ylimääräisiä herkkupaloja, ei mitään!
Tiistaina ne sitten hyvittelivät tapahtunutta pyytämällä meille koirahierojan! Minä pääsin ensin hierottavaksi ja voi pojat kuinka teki hyvää. Aivan silmät meni kiinni ja urahtelin tyytyväisenä. Selkä olikin aika jumissa ja myös oikea takajalka. Välillä teki niin hyvää, että nuolin hierojan naamaa ja kierähdin selälleni kesken hieronnan.
Mun jälkeen hierottavaksi pääsi Villa ja sitten lopuksi Sipiäkin vähän paijattiin. Oli mukava myöhästynyt synttärilahja!
Jouduin laihikselle! Me käytiin perjantaina eläinlääkärissä rokotuksissa koko konkkaronkka ja samalla käväistiin vaa'alla. Mulle vaaka näytti 38,5 kg! Huhhuh, olen siis lihonut ainakin 5 kg vuoden aikana. Ilmankos heijastinvaljaat on tuntuneet tiukoilta viime aikoina.
Nyt saan vähemmän ruokaa ja pidempiä lenkkejä.
Eilen käytiin illalla pimeässä ja kaatosateessa isännän kanssa pitkä lenkki junaradan toisella puolella. Aina kun jäin vähän joukosta, hyökkäsi Villa mun kimppuun kauhealla raivolla (leikisti kuitenkin, tietysti). Kai mun on uskottava, että pitää liikkua enemmän ja syödä vähemmän.
En voi melkein uskoa, että tämä tapahtuu taas: meillä on pieni valkoinen pentu talossa. Edellisellä kerralla pienen totuttelun jälkeen Villasta tuli ihan mukava kaveri, mutta käyköhän nyt samalla tavalla? Sipi on melko ärsyttävä, eikä se aina usko kun haluan pitää kaikki lelut ja luut itselläni. Se vaan sitkeästi tulee lähemmäs ja katsoo mua silmiin. Mä luulen, että kauaa en jaksa esittää kovista, vaan mun on pakko taipua Sipin ystäväksi.
Villa vaan väistelee koko tilannetta, se ei kouluta Sipiä samalla tavalla kuin mä.
Yksi hyvä puoli Sipin tulossa on: me saatiin toinen vesikuppi lattialle. Sipi kun ei ylety juomaan telineessä olevasta kupista.
Olen palannut Tampereelle. Meidän uusi koti on nyt täällä. Vietin melkein kaksi viikkoa hoidossa ja oli mukava nähdä, että sillä aikaa koko muuttokaaos ja stressi oli hoidettu. Mun ei tarvinnut lainkaan osallistua!
Täällä on uusia, kivoja lenkkipolkuja. Parasta on se, kun pääsen uimaan Särkijärveen. Siinä samassa järvessä olen pentuna uinut monta kertaa, mutta järven toisessa päässä. Eilen käytiin kaatosateessa Särkijärvellä kävelyllä ja Villan kanssa me jahdattiin toisiamme ja hypittiin isojen kivien päälle. Käytiin myös uimassa yhdessä ja Villa ryösti mun kepin kesken uintireissun.
Tampere vaikuttaa ihan mukavalta!
Mulle kävi vähän hassusti eilen. Olin iltalenkillä vähän liian utelias ja työnsin kuononi sellaiseen paikkaan, johon ei olisi pitänyt työntää kuonoa. Sain kimppuuni kauhean määrän ampiaisia ja ne pistivät mua joka puolelle - kuonoon, kaulaan, korviin, selkään, kylkiin ja masuun. Mua alkoi kutittaa ihan kamalasti ja joka paikkaan nousi patteja.
Sain kotona lääkettä ja kyllähän se vähän auttoi. Kutina kuitenkin jatkui ja rapsuttelin itseäni jatkuvasti ja olin kovin levoton koko yön ja aamun. Pääsin iltapäivällä lääkäriin näyttämään kutisevaa turkkiani ja laikukasta ihoani, ja lääkäri laittoi peppuuni kortisonipiikin.
Nyt olo on paljon parempi, oikeastaan ihan hyvä jo.
Ainiin, ilmoitusasia vielä: ympyrä sulkeutuu. Ensi viikolla muutan pentuaikojeni maisemiin Tampereelle. Musta tulee taas tamperelainen!
Mulla oli täällä viime viikolla pieni hoitaja käymässä. Se rapsutteli mua koko ajan ja kiitokseksi mä nuolin sen kasvot ja kädet monta monta kertaa. Me tullaan tosi hyvin toimeen.
Voi pahus! Kun lätkästä päästiin, alkoi jalkapallo. En tykkää!
Onneksi on kesä ja voin lekotella takapihalla sen aikaa, kun sisällä katsotaan jalkapalloa. Mielelläni makoilen takapihalla tai miksen etupihallakin vaikka tuntikausia. Ei tule kylmä eikä kuuma eikä kukaan häiritse. Joskus tosin, jos joku vihollinen kävelee meidän pihan ohi, on nostettava mellakka. Silloin sisältä tulee hyvin nopeasti käsky olla hiirenhiljaa. Tai muuten joudun kuulemma takaisin sisälle.
Oikein mukavaa juhannusta kaikille!
