Ulkoilua Luukissa

Pari kuvaa ulkoiluretkeltä Luukista.


Harjoittelin estehyppyä koirakentällä ja olin siinä aika taitava. Hyppäsin kerran jopa omaksi huviksenikin ilman käskyä. Se oli ihmisten mielestä jostain syystä huvittavaa.


Kerjäsin ruokaa tauolla ja otin keskityin olemaan suloinen. Ei se auttanut; en saanut mitään ylimääräistä.


Lenkin jälkeen olin aivan poikki.

"Vapaa!"

NOME-treeneissä harjoiteltiin paikallaoloa silleen, että sai lähteä vasta kun oma omistaja kutsui luokse. Mä olin siinä tosi hyvä! Oikeastaan koko ryhmän paras. Se ohjaaja käveli oman koiransa kanssa häiritsemässä meitä, ja huuteli kaikkea, esim. "Kekkonen!" tai "Vaappu!" tai jopa "Vapaa!". Me ei saatu hievahtaakaan. Ja enhän mä hievahtanut. Mä tottelen vain Annia ja isäntää. Ainakin useimmiten.

Sitten me tehtiin noutoharjoituksia. Mulla meinas kärsivällisyys loppua, kun mä en päässyt heti noutamaan niitä dummyja. Mä aloin haukkua ja kävin tosi kärsimättömäksi. Se oli kamalaa. Lopulta me saatiin noutaa kukin vuorollaan, ja se oli mun mielestä ihan huippua! Olin kyllä aika yllättynyt ja kauhuissani, kun yks toinen koira haki MUN dummyn!! Ettäs kehtasi! No mä hain sitten jonkun toisen, ja siinä olikin herkullisia tuoksuja.

Kuolaiset korvat

Eilen iltalenkillä tapasin ihanan belgi-tyttökaverini! Mun korvat oli aivan kuolassa sen jälkeen, kun me oltiin painittu ja riehuttu muutama minuutti. Se on tosi ihana tyttö, se on niin vauhdikas. Sen emäntä sanoo että se haluaisi nähdä niitä vauhdikkaita liikkeitä myös agilityssä.

Siivoojapoika

Mä olen oiva siivousapulainen. Lähden aina mukaan kun tampataan mattoja, ja joskus autan kantamaan mattopiiskaa. Niin tein tänäänkin. On kiva kun voin olla avuksi.

Tarkkasilmäinen lukija saattaa huomata että kuva on lavastettu: matot on jo tampattu ja laitettu takaisin lattialle.

Pelleilyä

Eilen NOME-treeneissä mä pelleilin vaan! En mä halunnut palauttaa sitä dummya Annille, vaan lähdin huitelemaan sen kanssa. Kerran mä en edes ottanut sitä suuhun, vaikka juoksin siitä ohi ja näin sen ihan hyvin. Mua kiinnosti enemmän Huldan pissat lumipenkassa. Sitten Anni häippäs ladon taakse, mut en mä jaksanut lähteä sitä etsimään, vaan menin metsään pissalle. Mä olin ihan hirveä kauhukakara! Anni sanoi että sitä hävetti ihan hirveästi.
Nyt me aloitetaan tehoviikko dummyn kanssa. Mun pitää uskaltaa luopua siitä, vaikka se onkin mulle tosi vaikeaa.

Hyviä ja huonoja uutisia

Ihanaa kun on taas talvi! Mä juoksen metsässä ihan hirveää vauhtia ja nautin joka askeleesta. Kaikki tienpenkat ja lumikokkareet on haisteltava erityisen tarkkaan, sillä kaikissa on uusia hajuja. Kepit on hautautuneet lumen alle, ja joudun kaivamaan niitä sieltä tai olemaan ilman. Ihanaa on myös hieroa selkää lumeen tai juosta toisten koirien kanssa kilpaa hangella.

Sain eilen myös kuulla surullisia uutisia: ystäväni Santtu on poissa. Santtu oli jo vanha rouva, mutta kovin ystävällinen ja kärsivällinen nuorten urosten suhteen. Vielä viime viikolla nähtiin koirapuistossa, mutta eilen sen emäntä tuli vastaan yksin. Sain Santun vanhoja nameja, ei se Santtu niitä siellä koirien taivaassa tarvitse.
Meille tuli Annin kanssa melkein itku silmään, kun tajuttiin että joskus mekin joudutaan eroamaan. Meillä on niin hirveän hauskaa yhdessä! Minä aina ilostutan Annin päivää ja nauratan sitä hassuilla jutuillani ja tempuillani. Joskus meille tulee erimielisyyksiäkin, kun mä haluaisin käydä tsekkaamassa jotain juttuja metsässä ja Anni haluaisi kävellä eteenpäin tietä pitkin. Silloin mä yleensä myönnyn ja lähden Annin matkaan. Joskus tosin yritän tehdä salaa pienen lenkin ja käyn maistelemassa kakkaa. Siitä tulee aina kauhea huuto.
Enimmäkseen meillä on kuitenkin tosi kivaa. Me ei haluta olla erossa ollenkaan, ja silloin jos Annilla on joku meno, se ei haluais viedä mua hoitoon vaan ottaa mut mukaan. Tosi usein mä pääsenkin mukaan. Viime viikonloppunakin olin Elli-neidin 1-vuotissynttäreillä kuokkavieraana. Onneks Bertta oli siellä kans, niin mä en ollut ainoa koira!

Retkiä

Me ollaan lenkkeilty joululomalla ihan hirveästi kaikissa eri paikoissa. Jouluaattona oltiin jossain Mynämäellä, sitten joulupäivänä Kaarinassa. Tapaninpäivänä me tehtiin tapaninvaellus: oltiin 8 tuntia retkeilemässä Kurjenrahkan kansallispuistossa. Käveltiin yhteensä 20 km. Se oli tosi kiva vaellus vaikka mä haisinkin ihan savulle sen jälkeen.
Sitten me ollaan oltu Meriakselilla ja tänään vielä Oittaalla. Olen tehnyt tosi paljon kivoja lenkkejä!
Huomenna alkaa taas arki. Se on tylsää, sillä mä joudun olemaan yksin kotona kauhean pitkään kun Anni on töissä. Mä toivon että se saa potkut niin me voitais olla enemmän retkillä. Mutta sitten meillä ei olis rahaa ostaa ruokaa eikä sekään niin kivaa olisi. Ehkä on parempi että se käy töissä.

Hauskaa uutta vuotta! Mä olin eilen yksin kotona kun raketit paukkui ulkona. Kuuntelin radiota ja koitin nukkua.

Hyvää joulua!

Toivotan kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Olenkin tullut Varsinais-Suomeen viettämään joulua. Täällä ei ole yhtään lunta, mutta ei ollut kyllä kotonakaan. Me käytiin eilen kiertämässä uusi kiva lenkki. Oli tosi kauniit maisematkin, aurinko paistoi ja oli ehkä vähän pakkasta.
Mä taisin syödä siellä ulkona jotain sopimatonta, koska illalla mua janotti ihan hirveästi ja join ison vesiastian tyhjäksi kaksi kertaa. Yöllä tuli kamala pissahätä ja pyysin päästä ulos. Onneksi ihmiset kuuli mun pyynnön ja pääsin pissalle. Lorottelin ainakin kolme-neljä minuttia ja kyllä helpotti! Tänään koitan juoda vähän vähemmän.
Huomenna alkaa joulutohinat. Pääsen Bertan hoitoon joulukoiraksi! Toivon että saan maistaa vähän joulupuuroakin ehkä. Nam-nam.
Nyt vetäydyn joulurauhaan ja toivon kaikille lukijoillekin mukavaa ja rauhallista joulua.

Nuuksiossa ja joululoma

Olin eilen taas Nuuksiossa päiväretkellä. Siellä oli tosi kivaa, maa oli jo jäässä ja niin myös järvet ja lammet. Me nähtiin siellä luistelijoitakin. Mäkin koitin mennä jäälle luistelemaan, mutta sitten mua kiellettiin. Sain sentään juoda jäähän tehdystä reiästä. Oli tosi kylmää vettä, melkein kurkku jäätyi! Me tehtiin myös nuotio ja lämmiteltiin vähän sen äärellä. Kaikki haisi ihan savulle sen jälkeen.
NOME-kerhossa on nyt joulutauko. Viimeksi meidän harjoitukset jäi vähän kesken, kun yksi koiranomistaja sai sairaskohtauksen yhtäkkiä ja se vietiin ambulanssilla pois. Sen koirat joutui hoitoon, mutta onneksi se oli niille tuttu paikka.
Joulutauon jälkeen me jatketaan NOME-treenejä. Mun pitää vielä harjoitella monta juttua, ennen kuin olen tosi hyvä. Mutta kyllä mua nyt jo kehuttiin. Mä tykkään treenata kaikkia noutojuttuja, ne on mulla niinku veressä.
Kohta alkaa joululoma! Tuskin maltan odottaa! Me ollaan taas Bertan kanssa joulukoiria. Varmaan kekkuloidaan koko yö eikä nukuta ollenkaan! Täytyyhän jonkun vahtia ettei tontut syö kaikkia ruokia.

Parsonien joulutarina

Sain kutsun lukemaan Parsonien joulutarinaa. Se on tosi jännä! Käykää kaikki lukemassa sitä!