Reippailua

Olen ollut viime viikkoina erityisen hyväntuulinen ja reipas. Lenkeillä viiletän aina ensimmäisenä ja haluaisin kiirehtiä eteenpäin. Tietenkin myös ajattelen kotona odottavaa herkullista ruokaa...
Me ollaan myös lenkkeilty hölkäten, ja se on minusta ollut hirmuhauskaa! Välillä olen ollut jopa reippaampi kuin Villa (joka on sentään neljä vuotta mua nuorempi!).
En oikein tiedä, mistä tämä hyväntuulisuuteni johtuu. Ehkä se liittyy siihen, että aloin syödä Purina Onea, mutta voi myös olla että eturauhasvaivat on vähän helpottaneet. Mene ja tiedä.

Lenkillä

Luulitteko, että en jaksa lenkkeillä? Hah, mä olin eilen pitkästä aikaa emännän ja Villan kanssa hölkkälenkillä, ja jaksoin aivan yhtä hyvin kuin Villa! Me juostiin niin hyvässä tahdissa emännän vierellä, että se aikoo ottaa meidät uudestaan mukaan joku kerta. Mä tajusin heti, että nyt tässä mennään vauhdilla eteenpäin eikä haistella jokaista lumikokkaretta. Se oli tosi kivaa!

Tapaninpäivän kinkunsulatuslenkki

Me käytiin eilen tapaninpäivän kinkunsulatuslenkillä Kullaavuorella. Satoi lunta koko päivän ja metsä oli raskas kulkea. Mulla meni taas varpaiden väleihin lumipaakkuja, mutta en antanut sen häiritä.
Kun päästiin perille laavulle, mulle tuli kylmä. Mä värjöttelin ensin lumisateessa loukkaantuneena, mutta sitten pääsin laavun katon alle ja emäntä kääri mut pressuun. Siellä mä istuin tyytyväisenä lämpimässä ja tuulensuojassa. Oli niin ihanaa, etten viitsinyt poistua sieltä edes makkarankerjuulle. Onneksi ei tarvinnut, sillä makkaraa sai kerjäämättäkin.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Vahtikoira

Kaksikerroksisessa kodissa on vaikea vahtia yhtä aikaa sekä yläkertaa että alakertaa. Olen ratkaissut ongelman päivystämällä portaikossa. Tästä voi nopeasti kipaista sinne, missä tapahtuu.

Täydellinen sunnuntai

Aamupäivällä me käytiin Haunisten koirakentällä tottelevaisuustreeneissä. Meni ihan kivasti ottaen huomioon, ettei me olla treenattu tottista sen BH-kokeen jälkeen eli puoleentoista vuoteen.
Treenien jälkeen saatiin eilen kaadetun hirven koivet! Nam-nam...
Kohta me lähdetään moikkaamaan Berttaa, joten tämä päivä on täydellinen!

Miksi aina on yö?

Musta on alkanut tuntua, että nykyään ei ole valoisaa ollenkaan. Aina kun me mennään ulos, on pimeää kuin yöllä! Meillä on oltava heijastimet ja emäntä kulkee taskulampun kanssa. Outoa.


Se hyvä puoli syksyssä on, että joka paikassa on vesilätäköitä eli juoma-altaita. Mulle vesi maistuu, niin kuin tiedätte. Aina kun mä stressaannun, mä ratkean ryyppäämään. Ulkonakin vesi aina maistuu.

6-vuotias!

Tänään on mun syntymäpäiväni! Olen nyt 6-vuotias. Ehkäpä pääsen juhlapäivän kunniaksi pitkälle kävelylenkille, ja sen jälkeen saan varmaan jonkun hyvän herkun.

Parempi olo

Mulla on ollut pari viime viikkoa parempi olo. Ehkä se eturauhaslääke alkoi vaikuttaa, tai sitten on vaan muuten vaan mukavampaa kun on viileämpi ilma.
Mä olen kirmannut ulkona Villan kanssa, kulkenut lenkillä kamalan pitkällä emännän edellä (niin kuin ennen kuin mä sairastuin) ja kotona usein ruuan jälkeen otetaan Villan kanssa pienet matsit olohuoneen matolla. Tänään jopa pistin Villan matalaksi pitämällä leukaa Villan niskan päällä! Sellaista en ole tehnyt pitkään aikaan.
On kiva kun on taas normaalimpi olo. Kyllä vieläkin välillä on huonompia päiviä, mutta ei niin usein eikä niin paljon huonompia.

Herkkä laumahetki

Meillä on välillä koko lauman herkkiä hetkiä isolla matolla. Mä olen niin kamalan hellyydenkipeä enkä koskaan saa tarpeeksi silityksiä ja rapsutuksia.
Tällaiset hetket on koiran elämän kohokohtia.

(PS. Kuvassa näkyvät myös molemmat fudikset, jotka eivät ole enää esillä. Mä vähän käsittelin niitä ja sen jälkeen ne pantiin karanteeniin.)