Hammas-juttuja

Kävin tänään eläinlääkärissä vähän näyttämässä hampaitani. Ensin lääkäri katsoi mun korviin, tunnusteli kaulan ja vatsan, kuunteli sydämen ja mittasi kuumeen. Kaikki oli ihan hyvin.

Sitten se katsoi mun hampaisiin. Se oli epämiellyttävää enkä olisi kyllä millään halunnut olla tutkittavana. Paljon kivempaa olisi ollut pussailla eläinlääkäritädin kanssa!

Onneksi tutkimus ei kestänyt kauaa. Eläinlääkäri kertoi, että mulla on kulumaa hampaissa, osa etualahampaista on tummunut ja hampaissa näkyi hammaskiveä. Ientulehduskin mulla saattaa olla ja alahuulessa on tulehtunut ihomuutos (saattaa olla hyvälaatuinen kasvain).

Lääkkeeksi antibioottikuuri ja kipulääkettä. Ensi viikolla menen verinäytteeseen ja sitten hammashoitoon, jossa tutkitaan hampaat tarkemmin ja poistetaan huulessa oleva ihomuutos.

Lääkärireissun jälkeen me käytiin Mälikkälän ulkoilualueella pitkästä aikaa. Siellä oli kivaa, kun sattui olemaan niin mukava sääkin.

Ruissalon luontopolulla

Kävimme viime viikolla yhtenä päivänä Ruissalon luontopolulla. Meistä on aina kivaa käydä erilaisissa metsissä, ja Ruissalossa emme olleetkaan käyneet pitkään aikaan.

Mulla on hammas kipeä ja siihen auttaa juominen.

Kotona sitten maistui uni omassa häkissä.

Sileäkarvainen kuningas

Tiesittekö, että sileäkarvaisista noutajista on vaikka mihin? Esimerkiksi poliisikoira Vallu, joka on Suomen paras huumekoira.
http://yle.fi/alueet/oulu/2011/09/suomen_paras_huumekoira_loytaa_myos_rahan_2853495.html

Ja olenhan mäkin aika hyvä flättiherra.

Seitsemän!

Tänään on minun syntymäpäiväni! Syntymästäni on nyt kulunut seitsemän vuotta. Kamalan pitkä aika! Ja kuitenkin olen vielä ihan pieni palleroinen, ainakin omasta mielestäni. Esimerkiksi jos isäntä lukee lehteä olohuoneen lattialla, minusta on aivan sopivaa mennä isännän kainaloon. Kyllä mä sinne mahdun.
Kohta lähdemme metsään juhlimaan. Tarkoituksena on tehdä kävelylenkki aurinkoisessa säässä ja paistaa makkaraa nuotiolla. Olen kutsunut vieraitakin, ja tietysti Villan.

Rapsutusterapiaa

Kävinpä äsken kahden mukavan pikkupojan kotona terapiassa. Kysymys kuuluu enää, kävinkö antamassa tassuterapiaa vai saamassa rapsutusterapiaa. Mun tassuni alkoivat tuoksua ihan popcornille, kun olin niin rentona ja raukeana. Meinasin ihan nukahtaa.

Kuulumisia

Olen ollut laiska kirjoittaja. Mulla on ollut niin kiireistä viime viikot, että en ole joutanut päivittämään blogia. Ensin oltiin kolme päivää lenkillä isännän ja Villan kanssa. Me yövyttiinkin metsässä laavulla. Villa lähti kesken yön seikkailemaan jonnekin tosi kauas, mutta mä en viitsinyt. Mulla oli vähän kylmä ja halusin nukkua ihan isännän lähellä.
Vaelluksen jälkeen lähdin hoitopaikkaan Bertan naapuriin pariksi viikoksi. Siellä oli niin kivaa, että en olisi halunnut lähteä kotiin tänään, kun emäntä ja Villa tulivat mua hakemaan. Jäin vain pihalle makaamaan vaikka olisi pitänyt hypätä autoon ja lähteä kotiin. Olin kyllä huippuiloinen kun näin emännän ja Villan pitkästä aikaa! Villan kanssa alkoi heti matsi, jonka Villa voitti vilpillisesti aloittamalla vinkukonsertin heti kun hipaisin sitä. Tyypillistä!
Nyt maistuu uni omassa häkissä omassa kotona.

Iltaseikkailu

Eilen mulle kävi pieni vahinko. Illalla, iltalenkin jälkeen, isäntä kävi etupihan varastossa hakemassa jotain. Mä hiippailin ihan hiljaa isännän selän takaa avoimesta etuovesta ulos, eikä kukaan huomannut mitään! Isäntä ja emäntä menivät yläkertaan iltapesulle. Mä makoilin etupihalla nurmikolla aidan vieressä. Sitten mulle alkoi kuitenkin tulla vähän kylmä ja kellokin oli aika paljon jo. Yritin mennä sisälle, mutta ovi oli tietysti kiinni.
Näin että Villa kurkki oven toisella puolella pikkuikkunasta. Aloin jo vähän hätäillä ja hönkäilin koko pikkuikkunan ihan huuruun. Onneksi emäntä rupesi ihmettelemään, että mitäs se Villa oikein eteisessä seisoskelee, ja huomasi että musta hahmo hönkii oven takana.
Kävi tuuri että pääsin yöksi sisälle eikä tarvinnut koko yötä makoilla etupihalla.

Kesäinen peltolenkki

Tänään käytiin pitkästä aikaa pitkällä metsälenkillä, kun oli vähän viileämpi päivä. On ollut niin kuuma jo pitkään, eikä olla päästy kunnolla lenkkeilemään ennen kuin tänään.

Pallitonta elämää

Pallitta on hyvä olla! Olen toipunut nopeaa vauhtia, enkä voi ymmärtää miksei vielä saa juosta ja kirmata. Pitää pitää sitä tyhmää pönttöäkin päässä, aivan epäreilua.
Ulkona on nyt niin kuuma, että mieluiten makoilen takapihan varjossa tarkkailemassa liikennettä ja luontoa. Eilenkin näin kissan ja se oli kyllä mun illan kohokohta.
Villa on nuuhkinut mun takapuolta omituisen paljon leikkauksen jälkeen. Mikähän sitä vaivaa?

Kastrointi

Multa vietiin eilen pallit! Ihan yllättäen en saanut eilen aamupalaa lainkaan, ja sitten mua vietiinkin jo Vettoriin. Sain piikin pyllyyn ja sen jälkeen alkoi nukuttaa ihan vietävästi. Yritin kovasti sinnitellä hereillä, mutta lopulta ei auttanut muu kuin sulkea silmät ja laskea pää lattialle.


Kun heräsin, kaulassani oli inhottava kauluri. Kaikki äänet kuulosti oudoille ja näkökenttäkin oli ihan pieni. Kuulin isännän äänen ja aloin ulvoa. Halusin äkkiä kotiin sieltä. Kotona rojahdin omaan petiin ja simahdin heti. Villa jätti mut kohteliaasti rauhaan eikä tullut edes kunnolla tervehtimään.
Illan mittaan piristyin ja sain olla ilman kauluria kun olin nätisti. Yöksi kyllä jouduin taas pitämään sitä typerää pönttöä. Tuli itku sen kanssa kun en päässyt kulkemaan mihinkään. Onneksi emäntä tuli lohduttamaan.
Nyt mennään kai sitten päivä kerrallaan. Kyllä mä tästä toivun.
Harmi vaan että lääkäri huomasi mun etualahampaiden huonon tilan. Ne on kuoliossa. Ilmankos niitä onkin särkenyt välillä.