Ampiaiset

Mulle kävi vähän hassusti eilen. Olin iltalenkillä vähän liian utelias ja työnsin kuononi sellaiseen paikkaan, johon ei olisi pitänyt työntää kuonoa. Sain kimppuuni kauhean määrän ampiaisia ja ne pistivät mua joka puolelle - kuonoon, kaulaan, korviin, selkään, kylkiin ja masuun. Mua alkoi kutittaa ihan kamalasti ja joka paikkaan nousi patteja.
Sain kotona lääkettä ja kyllähän se vähän auttoi. Kutina kuitenkin jatkui ja rapsuttelin itseäni jatkuvasti ja olin kovin levoton koko yön ja aamun. Pääsin iltapäivällä lääkäriin näyttämään kutisevaa turkkiani ja laikukasta ihoani, ja lääkäri laittoi peppuuni kortisonipiikin.
Nyt olo on paljon parempi, oikeastaan ihan hyvä jo.

Ainiin, ilmoitusasia vielä: ympyrä sulkeutuu. Ensi viikolla muutan pentuaikojeni maisemiin Tampereelle. Musta tulee taas tamperelainen!

Pieni hoitaja

Mulla oli täällä viime viikolla pieni hoitaja käymässä. Se rapsutteli mua koko ajan ja kiitokseksi mä nuolin sen kasvot ja kädet monta monta kertaa. Me tullaan tosi hyvin toimeen.

Villaa puri kyy reilu viikko sitten ja se oli aika kamalaa. Nyt se on jo kunnossa kyllä. Jotain hyvää siitä puremasta seurasi kuitenkin: mä pääsin pidemmille lenkeille pari kertaa päivässä ihan ilman Villaa. Se oli niin hauskaa, että mä olin pitkään tosi iloinen siitä.

Takapihan kunkku

Voi pahus! Kun lätkästä päästiin, alkoi jalkapallo. En tykkää!

Onneksi on kesä ja voin lekotella takapihalla sen aikaa, kun sisällä katsotaan jalkapalloa. Mielelläni makoilen takapihalla tai miksen etupihallakin vaikka tuntikausia. Ei tule kylmä eikä kuuma eikä kukaan häiritse. Joskus tosin, jos joku vihollinen kävelee meidän pihan ohi, on nostettava mellakka. Silloin sisältä tulee hyvin nopeasti käsky olla hiirenhiljaa. Tai muuten joudun kuulemma takaisin sisälle.

Oikein mukavaa juhannusta kaikille!

Elämäni paras viikko

Viime viikko oli paras pitkiin aikoihin. Villa oli reissussa ja mä sain olla taas ainoa koira. Ai että mä nautin! Mä muistin taas, millaista on kun kukaan ei hyökkäile kimppuun ja pomota ja kiusaa. Lenkillä kuljin reippaasti häntä pystyssä puolelta toiselle heiluen ja suussani sain kantaa vaikka kuinka isoja keppejä. Kotona sain nukkua rauhassa eikä tarvinnut käydä koko ajan juomassa ja leputtamassa hermoja.
Voisipa elämä olla sellaista koko ajan.

Se aika vuodesta

On taas se aika vuodesta: Mä vaellan hermostuneena yläkerran ja alakerran väillä. Pyydän päästä vuorotellen etupihalle ja takapihalle. Läähätän. Kuolaan. Hilseilen. Haluan rapsutuksia koko ajan. Tahdon ihmisten lähelle ja sitten mahdollisimman kauas.
Kaikki johtuu siitä, että meillä katsotaan telkkarista jääkiekkoa! Aivan kamalaa. Heti kun kanava vaihtuu ja lätkäselostaja aloittaa puhumaan, mä muutun toiseksi koiraksi. Mä inhoan jääkiekkoa!

Talviturkki heitetty!

Hyvää pääsiäistä! Me käytiin Koivuluodossa kävelyllä ja mä päätin, että on aika heittää talviturkki. Pulahdin mereen ja voi että oli mukavaa! Olisin voinut uiskennella vaikka kuinka pitkään. Harmikseni sain vain käväistä kastautumassa ja sitten jo komennettiin pois vedestä. Kuulemma vesi on vielä liian kylmää. Ei minusta!

Nukkumapaikan valita on taidetta

Mun oma peti on alakerrassa, portaiden alla. Lisäksi mulla on oma häkki, jossa saan viettää omaa aikaa. Kuitenkin useimmiten valitsen nukkumapaikaksi yläkerran työhuoneen. Siellä on pehmeä matto, jolla tykkään nukkua. Sen huoneen nimeksi onkin tullut epävirallisesti "Rekun huone".
Joskus on kuitenkin vaikea päättää, missä nukkuisin, jos isäntäväki vielä keikkuu alakerrassa myöhään illalla esimerkiksi tv:n ääressä. Normaalisti menisin jo yläkertaan omaan huoneeseeni nukkumaan, mutta toisaalta tekee mieli olla ihmisten lähellä. Silloin saattaa käydä niin, että jään puoliväliin, eli portaisiin. Siitä voi seurata alakerran tapahtumia, mutta kuitenkin olen melkein yläkerrassa omassa rauhassa.
Portaissa nukkuminen on kuitenkin melko epämukavaa ja ihmisten mielestä jotenkin vaarallistakin. Olen kerran keikahtanut portaalta toiselle hieman unisena ja meinasin tulla rytinällä alas. Emäntä ei myöskään ilmeisesti kauheasti pidä siitä, että naarmutan valkoiseksi maalattuja portaita kuraisilla kynsilläni.

Hauskoja talvipäiviä

Viime aikoina on tapahtunut paljon kaikkea hauskaa. Pari viikkoa sitten sain viettää koko päivän yksin kotona, kun Villa lähti isännän mukana töihin. Mun oli tarkoitus mennä emännän kanssa pitkälle yksityislenkille, mutta sitten keksittiinkin jotain vielä parempaa: sain lenkkikaveriksi Urpon. Me tehtiin pitkä metsälenkki kamalan lumisessa metsässä ja mä riepottelin Urpoa. Se oli hauska lenkki.
Viime viikolla mä kävin minilomalla. Pääsin samaan hoitopaikkaan Bertan naapuriin, jossa olen aikaisemminkin ollut. Nautiskelin huomiosta ja rapsutuksista täysin siemauksin ja kävin Bertan kanssa aamulenkillä. Loma loppui kuitenkin lyhyeen, kun isäntäväen suunniteltu matka peruuntui. Mä pääsin takaisin kotiin ja voi pojat että oli kiva nähdä Villa! Ihan kuin oltaisiin oltu erossa pidempikin aika! Me painittiin ja riehuttiin ihan villeinä.
Tällä viikolla kävin koirasynttäreillä. Ystäväni Iiris täytti vuoden! Onnea vielä näin jälkikäteen ja pahoittelut siitä, että omin kaikki lelut ja kuolasin pallon.

Pomppani mun

Yleisön pyynnöstä kuvia uudesta Pompastani. Tänään oli aika kylmä iltapäivä, joten takki tuli tarpeeseen. Musta on kivaa kun ei tarvitse palella ulkona. Aluksi takki koko ajan liukui toiselle puolelle, mutta sitten emäntä tajusi laittaa kiinnitysremmin tarpeeksi tiukalle.
Takki päällä voi riehua ihan normaaliin malliin, eikä se ole ollenkaan tiellä. Villa aina hyökkäilee mun päälle, joten niskassa näkyy jo vähän kuolajälkiä. Ei se haittaa. Villa taitaa vaan olla kateellinen mun hienosta takista.

Talvitakki

Talvi on alkanut hyvissä merkeissä! Lumi ja pakkanen tulivat vasta joulun jälkeen, mutta nyt molempia riittää. Mun tassujani on palellut niin paljon, että emäntä heltyi ja osti mulle talvitakin! Eilen kokeilin takkia ensimmäisiä kertoja, kun pakkasta oli noin 8 astetta. Hyvältä tuntui! Ei palellut yhtään! Tassut pysyvät myös lämpiminä kun selkä ja maha on takin suojassa. Villa luuli, että mä olen jotenkin sairas kun kuljin takki päällä ulkona, mutta kyllä sekin lopuksi huomasi, että pystyn ihan samalla tavalla riehumaan ja juoksemaan kuin ilman takkia.

Kuvia ei ole takista vielä, mutta tässä kuva viime viikolta Kerttulan luontopolulta.