Kurja tulevaisuus NOME-koirana

Oltiin eilen taas taipparitreeneissä. Näyttää siltä, ettei musta koskaan tule NOME-koiraa. Mä en todennäköisesti pääse edes taippareista läpi. Y-hyy! Kaksi kokenutta ohjaajaa sanoi eilen, että näyttää huonolle mun NOME-tulevaisuus.
Ja kaikki siksi, että mä tykkään järsiä riistaa! Eilen tehtiin yksi nouto ensin dummyllä, ja sekään ei mennyt ihan putkeen. Musta on ihan kivaa pureskella dummyjakin, varsinkin jos niissä on toisten koirien hajuja. Dummy-noudon jälkeen yritettiin tehdä nouto variksella. Mä haukuin ja ulisin, enkä meinannut malttaa odottaa että pääsen noutoon. Sitten kun sain variksen, aloin rikkoa sitä. Revin siltä siivet irti ja murskasin sen rintakehän.
Anni on ihan kamalan pettynyt. Olis ollut niin kivaa jos oltais voitu jatkaa tätä harrastusta! Valitettavasti riistan murskaaminen on vakava virhe kokeissa ja tietysti käytännön metsästyksessäkin.
Me pidetään nyt ainakin pitkä tauko riistalla treenaamisessa. Ensin pitää saada pois dummyn pureskelu sekä haukkuminen ja uliseminen. Mä en kuulemma saa komentaa Annia päästämään mua noutoon. Mut mä vaan olen niin innoissani, en mä sitä pahalla tee!
Ehkä me joskus tulevaisuudessa voidaan taas ottaa riista esiin, kun mä olen vähän rauhoittunut. Siihen asti mä olen taas vain tavallinen kotikoira. Kuinka tylsää!

Rekku ja varis

Tänään kannoin varista ulkona. Varis oli jäässä, siksi se on noin hassussa asennossa. Aika hyvin meni; jaksoin kantaa sitä yli puoli tuntia.

Mun täytyy saada kantaa varista joka päivä nyt, etten mä kuumene siitä niin kauheasti joka kerta kun se otetaan esiin. Ja sitten pitäisi opetella kantamaan sitä hellästi...

Treenausta

Olen alkanut treenata taippareita varten. Meillä on pakastimessa variksia ja olen aloittanut niihin tutustumisen. Olen kantanut niitä lenkillä, ja treeneissä ollaan vähän yritetty keskittyä nouto-otteeseen ja palauttamiseen.
Kaikkein vaikeinta on mun mielestä oikea nouto-ote. Mä tykkäisin rutistella sitä varista! Kuuluu vaan RÄTS kun variksen kylkiluut murskautuu kun mä vähän puraisen!
Nyt me saatiin ohjeeksi kantaa jäistä varista, ettei mun hampaat uppoais niin syvälle siihen.
Mä aina kuumun niin kauheasti niistä variksista! Ne on ihan parasta, ei dummytkaan ole mitään verrattuna oikeaan riistaan.
Vähän on kyllä vaikea treenata, kun en aina ymmärrä mitä Anni haluaa. Se ei taida itsekään tietää. Meidän olis pitänyt aloittaa NOME-treenaaminen jo silloin kun mä olin pikkupentu, eli noin 3,5 vuotta sitten, hehheh. Nyt mä olen leikkinyt milloin TOKO-koiraa milloin suojelukoiraa (vitsi). Ehkä musta vielä joku päivä tulee NOME-koira, mutta siihen on vielä pitkä matka.

Valokuvamallina

Näin nätisti mä poseerasin anonyymille valokuvaajalle.

Varikseen tutustumista

Mulla on ollut ihan hirveän kiva viikko! Viime maanantaina oltiin katsomassa Eetu-pentua. Se oli ihan hassu 8-kuukautinen lagotto. Se vaan riehui ja seurasi mua. Me mentiin yhdessä uimaan Lauttasaaressa.

Tiistaina olin tutustumassa uuteen ystävääni Esteriin. Esteri-parka oli vasta 8 viikkoa vanha! Ihan hirveän pieni siis. Mä en oikein jaksanut keskittyä siihen, kun ei siitä ole vielä mulle tyttöystäväksikään.

Sitten tuli vappu! Mä olin vappukoirana vappupiknikillä Espoon Keskuspuistossa. Oli hauskaa, vaikka en päässytkään uimaan.

Viikonloppuna olin kahtena päivänä Luukissa! Oi onnea! Pääsin uimaan monta kertaa!

Eilen olin valokuvamallina. Se oli aika rentoa, koska mä olen niin tottunut malli. Mua kuvataan jatkuvasti!

Tänään sain tutustua ihan uuteen juttuun: varikseen! Se oli aika jännää aluksi.

Aika pian mä tajusin että sitä on kiva pitää suussa. Mä jopa luovutin sen Annille käskystä! Ehkä mulla on toivoa päästä taippareista läpi! (Ei me olla kyllä vielä edes ilmoittauduttu.)

Väsynyt

Talviturkki heitetty!

Olen käynyt tänä keväänä uimassa ainakin kolme kertaa, viimeksi tänään Santahaminan saaressa.

Hoidossa

Olin viime viikonloppuna hoidossa. Siellä oli ihan hirveän hauskaa! Olin tosi iloinen kun me mentiin sinne ja mä tajusin ketä siellä on. Hypin ihan innoissani.
Me oltiin ulkona koko päivä, ja illalla vasta mentiin sisälle. Olispa kotonakin tollaista! Mä olin tosi kiltti, esitin vain parhaat puoleni. Mua kehuttiin kauniiksi ja kiltiksi ja kivaksi koiraksi. Siis tottakai, sehän on vain totuus!
Ehkä mä pääsen sinne hoitoon joku toinenkin kerta, kun meillä oli niin hauskaa yhdessä.

Milan kanssa treenaamassa

Olin tänään flatti-kaverini Milan kanssa treenaamassa hakuruutua. Eka me tehtiin pieni kävelylenkki, koska mulla oli kauhea kakkahätä.
Sit mentiin metsään ja Milan omistaja kävi heittämässä dummyja metsään. Meille oli molemmille noin viisi dummya ja me haettiin niitä vuorotellen. Mä tykkäsin vain hakea Milan dummyja, sillä niissä oli paljon paremmat hajut!
Meinasin ekaks taas olla huolimaton palautuksen kanssa, mutta kyllä mä sitten muistin miten se tehdään.
Viimeistä dummya meistä kumpikaan ei löytänyt vaikka yritettiin parikin kertaa. Lopulta me käytiin katsomassa sitä omistajien kanssa, ja sinne vietiin vielä yksi ylimääräinen dummy, että molemmat sai noutaa vielä kerran.
Oli tosi hauskaa kun oli kaveri mukana treenaamassa!

Heikoilla jäillä

Näin voi käydä jos menee heikoille jäille.