Tallilla

Eilen kävin taas tutustumassa hevoseen. Olenhan mä hevosia nähnyt ennenkin, mutta tällä kertaa tarkoituksena oli todellakin tutustua heppaan. En viitsinyt näyttää Villalle, että pelkäsin, joten muina miehinä kekkuloin hevosen edessä ja annoin sen haistella itseäni. Villa luuli, että en pelännyt yhtään, joten sekin meni tapaamaan hevosta. Ihan hyvin se sitten menikin, koska tämä hevonen on tottunut koiriin ja se oli meille hyvin ystävällinen.
Talleilla saa porkkanaa, ja se on mun mielestä huippua. Sain tosi monta palaa, kun pyysin nätisti.
Me käytiin katsastamassa kaikki tallin hevoset, ja ihan ehjinä päästiin kotiin! Ei ne niin kamalia olekaan, vaikka ne on niin isoja verrattuna meikäläiseen.

Naantalissa

Tänään me käytiin Villan puolivuotissynttäreiden kunniaksi retkeilemässä Naantalissa. Me käveltiin Aurinkopolun "Silmu". Ilma oli mitä parhain, ja se oli oikein kiva lenkki. Vähän mua harmitti kun Villa aina vei mun kepin, enkä mä herrasmiehenä voi ottaa sitä takaisin. Kävelin sitten sen perässä ja odotin että koska se unohtaa kepin ja mä voin taas omia sen.


Mäkin päätin kokeilla, miltä pystyt korvat tuntuvat. Aika hassun näköistä.


Yhtäkkiä me huomattiin, että voi ei, ihan kohta ollaan autolla, ja leikittiin ettei muka millään voida tulla autoon, kun meillä on niin kauhean tärkeät painit kesken. Tämä on hyvä keino pidentää ulkoilua.

Flattienergiaa

Tänä aamuna kun heräsin, olin aivan tavattoman iloisella päällä. Riemastuin tavallistakin enemmän kun emäntä tuli makuuhuoneesta, ja tunsin itseni niin energiseksi, että hypin silkasta ilosta fudis suussa. Tuntui että olisin voinut juosta maailman ympäri häntä heiluen! Kuvittelin olevani flattien kuningas.
Aamulenkillä tapasin Ellan ja Vilman, joten sain juosta niiden kanssa eikä tarvinnut lähteä maailman ympäri.
Onneksi Villa tulee tänään kotiin reissusta! Mulla on ollut sitä ikävä. Toivottavasti se on jo kunnossa, niin päästään painimaan ja riehumaan. Kun mulla olis nyt sitä flattienergiaa!

Sam 20 vuotta!

Voitteko uskoa, että sileäkarvainen noutaja Sam täytti viime viikolla 20 vuotta! Lähetän suuret onnittelut!


Näin Samin omistajat kertovat Samin elämästä:
"Routines are much more important to him than ever -- yet he often refuses to sleep on either of his two comfortable beds -- he prefers to squeeze himself into small complicated places like under our kitchen table between all of the chair legs. If breakfast is delayed, or I don't take him for his morning walk right away, he may stand in one place for an hour -- literally -- just staring, waiting for the expected promise to come true."
(http://ravengrrl.blogspot.com/2008/10/walking-in-gold-finding-healing-in.html)

Kevättalven riemua

Tänään kävimme koko lauma yhteislenkillä. Ihan kivaa, koska olen viime aikoina käynyt aika paljon emännän kanssa privaattilenkeillä (siis ilman riiviötä), mikä on sekin tietysti kivaa ja rentouttavaa.

Aurinko paistoi ja lumet sulaa kovaa vauhtia. Kevät on siis tullut! Kotona jouduimme pitkästä aikaa pyyhittäviksi, kun meidän vatsat ja jalat oli aivan kurassa.

Olin riemukkaalla päällä.

Kadut on jo sulat.

Talviloma

Me tultiin tänään kotiin talvilomalta. Oli kiva loma! Kävin Annin kanssa jäällä hiihtämässä muutaman kerran, ja aika monta kertaa myös Villan kanssa painimassa. Jouduin myös olemaan lapsenvahtina, kun isäntäväki meni luistelemaan ja me Villan kanssa ei päästy mukaan.

Tässä vähän lomatunnelmia kuvina:

On ihana möyhiä lumessa niin että kuono menee lumeen.

Hiihtolenkillä jäällä. Keppi mukana luonnollisesti.

Kunpa saisin tuon kakaran kuriin!

Pieniä vieraita

Meillä oli tänään pari pientä poikaa vierailulla. Niiden kanssa meni kaikki voimat! Ne halusi koko ajan komentaa meitä ja heitellä meille palloa ja silittää ja paijata meitä.
Mä kyllä pidän niistä pojista hyvin paljon!

Onko tuo vielä pitkään täällä?

Pentukuume

Siskoni Fani on saanut pennut syksyllä. Kuvia pennuista on täällä.

Mullekin tuli pentukuume. Ulkona on ihanan nartun tuoksut, ja kuljen aivan nenä maassa ja nuuhkin tuoksuja. Sitten leukani alkaa väpättää, silmäni seisovat päässä ja tuijotan vain maanisesti tyhjyyteen ja haaveilen ihanasta tytöstä.

Huomasin onneksi, että mullahan on ihana narttu kotona! Villa on narttu! Yritin tehdä lemmentemput sen kanssa eilen, mutta Villa ei tajunnut mitään ja meni häkkiinsä pakoon. Kovin kurjaa.

Villa ja minä

Villa on kohta jo melkein samankokoinen kuin minä. Ainakin se näyttää melkein yhtä korkealle kuin mä, kun sen jättimäiset korvat on ihan pystyssä.