Uimakoulussa

Pidin viikonloppuna Villalle uimakoulua. Villahan ei tunnetusti vielä pidä uimisesta kovinkaan paljoa, ja hän menee veteen vain pienen painostuksen alla. Parhaiten se onnistuu niin, että minä menen ensin ja perään heitetään keppi tai pallo. Sitten Villa koittaa saada minua kiinni, mutta eihän siitä mitään tule kun hän vain räpiköi. Hän ei ole vielä oppinut rauhallisen, rentouttavan uinnin jaloa taitoa.

Kotiseutumatkailua

Me oltiin perjantaina tutustumassa Ruissalon luontopolkuun. On tullut viime aikoina tutuksi koko Turun seutu, kun ollaan retkeilty niin paljon.

Minä olen tuo musta möykky kuvassa.

Retkellä

Me oltiin retkellä tänään, tehtiin sellainen pieni päivävaellus Kurjenrahkan kansallispuistossa. Reppuun pakattiin eväät ja kamera, ja sitten mentiin!
Oli aika lämmin päivä, liian lämmin tällaiselle mustalle flatille. Siksi uin joka ojassa ja suonsilmässä. Me käveltiin Töykkälästä Kuhankuonolle ja takaisin. Matkaa tuli yhteensä 11 km, mutta koska me pidettiin taukoja ja saatiin juoda ja pulikoida, ei matka tuntunut niin pitkälle. Saatiin Villan kanssa pienet palat leikkelettäkin tauolla, kun istuttiin niin kiltteinä odottamassa.

Välillä ei meinattu mahtua samoille pitkospuille.

Suolla juomassa.

Kuhankuonolla.

Kotona!

Pääsin takaisin kotiin viikonloppuna. Villan pyllyn tuoksut on laantuneet, ja pystyn jo olemaan ihan normaalisti sen lähellä.

Hoidossa oli kyllä kivaa, sain koko ajan huomiota ja pitkiä lenkkejä joka päivä.

Tähän loppuun muutama kuva minusta, koska "koirien kuvaaminen ei ikinä kyllästytä. Se on juuri sopivan haasteellista ja samalla todella palkitsevaa. Kaunis koira ei kyllästytä koskaan."

Talviturkki heitetty!

Oikeastaan heitin talviturkin jo pääsiäisenä kun pulahdin Raisionlahteen, mutta tänään kävin oikein kunnolla uimassa Maarian altaalla. Me tehtiin retki Maarian luontopolulle, ja samalla päätin käydä uimassa. Vesi oli vielä aika kylmää, mutta eihän se nyt flattia estä uimasta.

Viimeiset treenit tältä erää

Tänään meillä oli viimeisen kerran Auran Nuuskujen dami-kurssia. Oltiin taas siellä pellolla Orikedon takana. Aluksi me tehtiin luoksetuloa koirakujan läpi, ja se oli ihan helppoa. En edes karannut ihanan pienen tolleritytön luokse, joka koitti houkutella mua.
Sitten tehtiin markkeerauksia. Mun vuoro oli viimeisenä, ja kävin siinä vaiheessa jo niin kierroksilla, ettei noutamisesta tullut yhtään mitään. Mä vaan kiertelin ja kaartelin enkä ollut löytävinäni koko dummya. Ei kyllä kiinnostanut palauttaminenkaan.
Onneksi sen jälkeen meillä oli taas vuorossa damipyssy, ja kestin sen kuin mies. Meidän ryhmässä kaikki pysyi rauhallisina, vaikka laukauksia tuli kaksi.
Sitten tehtiin taas muistidummyja. Siinä olen hyvä, ja me tehtiin yksi aika pitkä linja, koko ryhmän pisin. Hoidin sen rutiinilla, eli aivan nappiin.
Lopuksi me tehtiin vielä muistidummyt kahdella dummylla. Ensin vietiin toinen suoraan eteen, ja sitten toinen suoraan oikealle, 90 asteen kulmaan. Anni lähetti mut hakemaan ne väärässä järjestyksessä, eli ensimmäisen ensiksi, mutta se meni aivan hienosti. En edes meinannut lähteä hakemaan toistakin, vaihtamisesta puhumattakaan. Sitten vain sen hain toisenkin, ja sekin meni ihan hyvin. Vähän tosin meinasin kekkuloida palauttamisen kanssa, mutta hyvin se meni. Siihen me päätettiin meidän treenit, kun viimeinen harjoitus meni niin hyvin. Anni oli tosi iloinen, ja mäkin tulin iloiseksi.
Aika rankkaa oli, ja olinkin ihan poikki treenien jälkeen. Mä jouduin taas menemään hoitoon. Ihan kuin en vois mennä kotiin. En mä nyt sitä Villaa astuisi. Ehkä.

Villan juoksut

Voi kurja! Villalla alkoi juoksut ja se tarkoittaa sitä, että mä joudun evakkoon. Mä niin tykkäisin haistella ihania tuoksuja sen pyllystä! Mä lähden vielä tänä iltana Marian luokse asumaan. Kauhean kurjaa!! Mulle tulee niin ikävä Villaa ja isäntäväkeä. Onneksi Maria on tosi kiltti ja se hoitaa mua hyvin hellästi. Saan kaiken huomion siellä!

Pieniä vieraita, osa 2

Meillä kävi taas pieniä vieraita. Meillä oli hurjan hauskaa yhdessä! Kyllä meitä koiria paijattiin, halailtiin ja hoidettiin. Koko ajan tuli kymmenen komentoa yhtä aikaa: "Istu! Irti! Maahan! Oma peti! Paikka!"
Me oltiin Villan kanssa ihan uupuneita kun ne lähti. Mutta olipa mukavaa kun oli niin hauskoja vieraita!

Tässä mun hampaat tutkitaan.

Treenit

Eiliset treenit meni ihan mukavasti. Me oltiin yhdellä pellolla ja oli aika kylmä ilma. Ekaksi treenattiin taas luoksetuloa ja paikallaoloa häirittynä. Ne meni ihan hyvin meiltä kaikilta. Sitten kokeiltiin dummyn kantamista ja luovuttamista hallitusti. Mullakin se meni hieman paremmin kuin viimeksi. Me siis yritetään sellaista, että dummy olisi suussa siihen asti kunnes saa luvan irroittaa. Mulla kun on tapana pudottaa se heti kun mun pitää istua, tai viimeistään siinä vaiheessa kun Annin käsi ojentuu kehumaan mua. Pitäisi kuulemma tehdä sellaisia harjoituksia, että ei saa ruokaa ennen kuin dummy pysyy suussa tarpeeksi kauan. Julmaa, sanon minä!

Sitten tehtiin markkeerauksia, ja se meni paremmin kuin viimeksi. Mä kyllä taas meinasin hitailla palautuksen kanssa, mutta sitten kun Anni lähti juoksemaan toiseen suuntaan, mun oli pakko palata sen luokse.

Me tehtiin myös muutama muistidummy, ja niistähän mä tykkään. Mulla on tosi hyvä muisti.

Lopuksi me vielä testattiin paukkuarkuutta. Mä olin hyvin tarkkana kun kuului paukahdus, enkä pelästynyt yhtään! Mua kiinnosti se niin paljon, että tuijotin koko loppuajan siihen suuntaan mistä paukku kuului. Näin ihan varmasti että siellä lensi dummy!

Treenaamassa

Eilen olin pitkästä aikaa treenailemassa. Osallistun Auran Nuuskujen dami-kurssille, joka on siis vähän niin kuin NOMEa, mutta ei sinnepäinkään.
Aluksi esitin hyvinkoulutettua, kun piti vain harjoitella paikallaoloa ja luoksetuloa. Nehän mä osaan tosi hyvin.
Mutta sitten kun otettiin dummyt esiin, mä menin ihan sekaisin. Aluksi kun tehtiin markkeerauksia, mä en meinannut tuoda dummya ollenkaan, ja sitten mä pudotin sen matkalla.
Hakuruudussa mä vaan hain ja hain tosi hienosti, mutta en sitten ottanutkaan dummya suuhun kun löysin sen. Mä ajattelin ehkä, että mä vielä tsekkaan löytyiskö niitä enemmän. Ja sitten kun löytyi, mä meinasin että mäpä vaihdankin. Enkä osannut päättää, kumman kahdesta löydetystä dummysta ottaisin! Aika nolosti meni treenit. Mutta pääasiahan on, että koira ja emäntä nauttii, ja kyllä meistä oli ihan kiva tehdä jotain yhdessä.

Olin treenien ainoa flatti, ja mun emännälle sanottiinkin, että kannattais ottaa lapukka seuraavaksi. Onneksi se oli vain vitsi.