Täydellinen sunnuntai

Aamupäivällä me käytiin Haunisten koirakentällä tottelevaisuustreeneissä. Meni ihan kivasti ottaen huomioon, ettei me olla treenattu tottista sen BH-kokeen jälkeen eli puoleentoista vuoteen.
Treenien jälkeen saatiin eilen kaadetun hirven koivet! Nam-nam...
Kohta me lähdetään moikkaamaan Berttaa, joten tämä päivä on täydellinen!

Miksi aina on yö?

Musta on alkanut tuntua, että nykyään ei ole valoisaa ollenkaan. Aina kun me mennään ulos, on pimeää kuin yöllä! Meillä on oltava heijastimet ja emäntä kulkee taskulampun kanssa. Outoa.


Se hyvä puoli syksyssä on, että joka paikassa on vesilätäköitä eli juoma-altaita. Mulle vesi maistuu, niin kuin tiedätte. Aina kun mä stressaannun, mä ratkean ryyppäämään. Ulkonakin vesi aina maistuu.

6-vuotias!

Tänään on mun syntymäpäiväni! Olen nyt 6-vuotias. Ehkäpä pääsen juhlapäivän kunniaksi pitkälle kävelylenkille, ja sen jälkeen saan varmaan jonkun hyvän herkun.

Parempi olo

Mulla on ollut pari viime viikkoa parempi olo. Ehkä se eturauhaslääke alkoi vaikuttaa, tai sitten on vaan muuten vaan mukavampaa kun on viileämpi ilma.
Mä olen kirmannut ulkona Villan kanssa, kulkenut lenkillä kamalan pitkällä emännän edellä (niin kuin ennen kuin mä sairastuin) ja kotona usein ruuan jälkeen otetaan Villan kanssa pienet matsit olohuoneen matolla. Tänään jopa pistin Villan matalaksi pitämällä leukaa Villan niskan päällä! Sellaista en ole tehnyt pitkään aikaan.
On kiva kun on taas normaalimpi olo. Kyllä vieläkin välillä on huonompia päiviä, mutta ei niin usein eikä niin paljon huonompia.

Herkkä laumahetki

Meillä on välillä koko lauman herkkiä hetkiä isolla matolla. Mä olen niin kamalan hellyydenkipeä enkä koskaan saa tarpeeksi silityksiä ja rapsutuksia.
Tällaiset hetket on koiran elämän kohokohtia.

(PS. Kuvassa näkyvät myös molemmat fudikset, jotka eivät ole enää esillä. Mä vähän käsittelin niitä ja sen jälkeen ne pantiin karanteeniin.)

Miestenvaivoja

Kävin tänään eläinlääkärissä tutkittavana, koska emäntä oli huolissaan mun virtsan tiputtelusta. Mulla on myös ollut välillä vähän huonoja päiviä, jolloin on kipuja ja väsyttää.
Kävi ilmi, että mulla on eturauhasen laajentuma. Se on kuulemma yleinen vaiva tällaisilla varttuneilla noutajaherroilla.
Sain siihen seitsemän päivän lääkekuurin, jonka tulokset pitäisi näkyä kahden viikon kuluessa. Jos lääke auttaa, sen vaikutus kestää noin viisi kuukautta.
Mä olen kyllä tosi huojentunut, että sain diagnoosin ja lääkkeet. Toivottavasti tämä nyt auttaa ja tulen terveeksi ja iloiseksi taas!

Pieni vieras

Meillä oli viikonloppuna täällä pieni vieras. Musta on kivaa, kun käy vieraita, koska silloin saan moninkertaisesti rapsutuksia!


Mä aina parkkeeraan jonkun ihmisen viereen ja sitten ne alkaa kuin huomaamattaan silittää mun silkkistä turkkia. Se on mukavaa.
Ja tuo kuvan pieni tyttö ja mä pidetään toisistamme.

Kuuma kesä

Kesä menee nopeasti. On ollut niin lämmintä, että meillä on jäänyt päivittäiset pitkät lenkit lyhyemmiksi ja myöhäisemmiksi. Yleensä mennään vasta illalla kunnon lenkille. Päivällä ei voi muuta kuin kävellä hitaasti ja roikottaa kieltä.
Onneksi kohta on elokuu ja ehkä ilmat alkaa pikkuhiljaa viilentyä.
Viikonloppuna olin Bertan luona hoidossa. Bertan kanssa me nukuttiin yöt peitolla ihan vierekkäin. Päivisin lenkkeiltiin viileässä metsässä ja lekoteltiin takapihan terassilla. Se se vasta oli elämää!

Parempi kuin Villa

Tiedättehän, miten Villa on aina minua vähän parempi. (Ainakin se luulee olevansa!) Se on mua vähän nopeampi juoksemaan ja uimaan, vähän valppaampi, vähän hoikempi, vähän suloisempikin ehkä jonkun mielestä.
Tänään löytyi kuitenkin yksi asia, jossa mä olen Villaa parempi: markkeeraus! Me oltiin iltalenkillä, ja Villa oli ihan villillä päällä. Se säntäili eestaas, ja emäntä joutui kytkemään sen kun se vaan riehui ja ajoi jäniksiä ja oravia ja lintuja ja ihan kaikkea mikä liikkui. Lopulta emäntä keksi, että se heittää Villalle vähän keppiä niin se saa purkaa energiaa. Mä jouduin katsomaan vierestä kytkettynä, kun keppi lensi ja Villa sai hakea sen. Sitten uudestaan. Mutta tällä kertaa Villa ei löytänytkään keppiä! Se ei ollut tarkkaillut kepin laskeutumispaikkaa, eli se ei osannut markkeerata!
Villa joutui siis palamaan emännän vierelle, ja mä pääsin hakemaan kepin! Se olikin ihan helppoa, sillä olin tietysti markkeerannut kepin. Ja sitten olin niin (vahingon)iloinen, että hypin ilmaan neljällä tassulla ja tein melkein kuperkeikkoja ilmassa!
Kerrankin jotain missä mä olen Villaa parempi!

Oravat

Mä en voi sietää oravia. Aina kun havaitsen oravan näköpiirissä, on aivan pakko syöksyä ajamaan se puuhun. Ne on niin ärsyttäviä kun ne nauraa sieltä oksalta kun ne tietää, ettei tällainen koira voi kiivetä puuhun.
Ehkä pahin oravapaikka oli Seurasaari; oravat on vallanneet sen kokonaan, niitä oli joka puolella! Onneksi olin remmissä, niin ei tarvinnut säntäillä koko ajan.