Pallitonta elämää

Pallitta on hyvä olla! Olen toipunut nopeaa vauhtia, enkä voi ymmärtää miksei vielä saa juosta ja kirmata. Pitää pitää sitä tyhmää pönttöäkin päässä, aivan epäreilua.
Ulkona on nyt niin kuuma, että mieluiten makoilen takapihan varjossa tarkkailemassa liikennettä ja luontoa. Eilenkin näin kissan ja se oli kyllä mun illan kohokohta.
Villa on nuuhkinut mun takapuolta omituisen paljon leikkauksen jälkeen. Mikähän sitä vaivaa?

Kastrointi

Multa vietiin eilen pallit! Ihan yllättäen en saanut eilen aamupalaa lainkaan, ja sitten mua vietiinkin jo Vettoriin. Sain piikin pyllyyn ja sen jälkeen alkoi nukuttaa ihan vietävästi. Yritin kovasti sinnitellä hereillä, mutta lopulta ei auttanut muu kuin sulkea silmät ja laskea pää lattialle.


Kun heräsin, kaulassani oli inhottava kauluri. Kaikki äänet kuulosti oudoille ja näkökenttäkin oli ihan pieni. Kuulin isännän äänen ja aloin ulvoa. Halusin äkkiä kotiin sieltä. Kotona rojahdin omaan petiin ja simahdin heti. Villa jätti mut kohteliaasti rauhaan eikä tullut edes kunnolla tervehtimään.
Illan mittaan piristyin ja sain olla ilman kauluria kun olin nätisti. Yöksi kyllä jouduin taas pitämään sitä typerää pönttöä. Tuli itku sen kanssa kun en päässyt kulkemaan mihinkään. Onneksi emäntä tuli lohduttamaan.
Nyt mennään kai sitten päivä kerrallaan. Kyllä mä tästä toivun.
Harmi vaan että lääkäri huomasi mun etualahampaiden huonon tilan. Ne on kuoliossa. Ilmankos niitä onkin särkenyt välillä.

Lääkekuurilla

Olen taas lääkekuurilla. Ikävä kyllä eturauhasvaivat jatkuvat.
Pääsiäinen meni ihan hyvin; tehtiin pitkä koko päivän vaellusreissu Kuhankuonolla pääsiäispäivänä ja mä jaksoin ihan ongelmitta koko reissun.
Uin monta kertaa Bertan ja Villan kanssa ojissa. Ehkä vesi oli vielä liian kylmää, tai sitten naapuruston juoksuiset narttukoirat on saaneet mun elimistön sekaisin.
Kävin torstaina eläinlääkärissä. Lääkäri tunnusteli eturauhasta ensin peräsuolen kautta, mutta kuulemma eturauhanen on laajentunut niin paljon että se on valahtanut suolessa niin alas, ettei sitä voi sormella enää tunnustella. Niinpä lääkäri katsoi eturauhasta ultraäänellä. Se oli musta niin rentouttavaa, että meinasin ihan nukahtaa siihen lattialle kesken tutkimuksen. Ultrassa ei näkynyt mitään vakavaa (kasvaimia tai mitään sellaista), joten lääkäri antoi mulle saman lääkekuurin, jonka sain syksyllä. Lisäksi sain antibiottikuurin, koska virtsanäytteessä oli jotain tulehdukseen viittaavaa.
Nyt olen vähän sairaslomalla, vaikka olen mä kyllä ulkoillut Villan kanssa melkein yhtä paljon kuin ennenkin. Tänäänkin käytiin Koivuluodossa vappuretkellä, ja mulle tuli niin kuuma että menin omin luvin mereen vilvoittelemaan.
Alan olla vähän reippaampi taas, varmaan se antibioottikin jo vaikuttaa.
Ehkä joudun kastrointiin vielä ennen kesää. Se kuulemma auttaisi näihin vaivoihin lopullisesti.

Talviturkki heitetty

Kävin tänään heittämässä talviturkin eräässä joessa meidän lenkkipolun varressa. Vesi oli vielä aika kylmää, mutta uiminen oli silti ihanaa! Mä olisin vielä polskutellut, mutta joessa oli kova virta joten meidän piti tulla pois vedestä.


Uinnin jälkeen Villa sekoisi ihan täysin: se sai hepuleita ja juoksi ympäriinsä ja koitti saada muakin riehaantumaan.

Keväinen tervehdys

Viime viikot on menneet nopeasti! Kevät on vienyt suurimman osan mun välipalatarjonnasta metsistäkin, enää on harvassa lumikasat.


Onneksi kotona saa ruokaa! Tässä odottelemme juuri lupaa aloittaa ruokailu. Kamalaa piinaa kun pitää aina tuijottaa monta sekuntia ennen kuin saa ottaa.


Meidän takapihallekin on tullut kevät. Viime syksynä istuttamamme krookukset päättivät ryhtyä kukkimaan juuri sinä päivänä kun me ei oltu kotona.

Autan kevättä

Olen ollut huomaavinani, että ulkona on kevät. Se tulee kuitenkin liian hitaasti mun makuun, joten olen yrittänyt auttaa kevättä. Pistän poskeeni kaikki eteen tulevat jääkokkareet. Eiköhän ne lumet kohta ala kadota!

Tassupallo

Me löydettiin lelulaatikon kätköistä uusi vanha lelu, joka on nyt yhtäkkiä sekä Villan että mun ehdoton suosikki: tassupallo. Se on vähän tennispalloa isompi keltainen muovinen pallo, jossa on pieniä tassukuvioita. Nyt meillä on jatkuvasti kiistaa siitä, kumpi ehtii ensin ottaa tassupallon. Ja se joka sen saa, määrää kaikesta.
Mä aina yritän tunkea tassupallon sohvan tai tv-pöydän alle. Sohvan alle tassupallo menee helposti kun vähän pukkaa tassulla tai kuonolla, mutta tv-pöydän alle en ole vielä onnistunut tunkemaan sitä. Kun tassupallo on sohvan alla, on aika aloittaa konsertti. Vingun ja kärtän isäntäväkeä ojentamaan tassupallon takaisin minulle. Joskus tosin käy niin, että Villa ehtii tässä välissä napata sen itselleen! Se on huutava vääryys ja silloin konserttini jatkuu. Joskus taas tassupallo vierii suoraan mun luokse, jolloin Villa esittää viileää ja ottaa muina naisina vaikka fudiksen ja esittää, ettei sitä muka yhtään harmita. Hah!
Mielestäni tassupallolla voi koko lauma pelata hyvinkin interaktiivisesti.

Reippailua

Olen ollut viime viikkoina erityisen hyväntuulinen ja reipas. Lenkeillä viiletän aina ensimmäisenä ja haluaisin kiirehtiä eteenpäin. Tietenkin myös ajattelen kotona odottavaa herkullista ruokaa...
Me ollaan myös lenkkeilty hölkäten, ja se on minusta ollut hirmuhauskaa! Välillä olen ollut jopa reippaampi kuin Villa (joka on sentään neljä vuotta mua nuorempi!).
En oikein tiedä, mistä tämä hyväntuulisuuteni johtuu. Ehkä se liittyy siihen, että aloin syödä Purina Onea, mutta voi myös olla että eturauhasvaivat on vähän helpottaneet. Mene ja tiedä.

Lenkillä

Luulitteko, että en jaksa lenkkeillä? Hah, mä olin eilen pitkästä aikaa emännän ja Villan kanssa hölkkälenkillä, ja jaksoin aivan yhtä hyvin kuin Villa! Me juostiin niin hyvässä tahdissa emännän vierellä, että se aikoo ottaa meidät uudestaan mukaan joku kerta. Mä tajusin heti, että nyt tässä mennään vauhdilla eteenpäin eikä haistella jokaista lumikokkaretta. Se oli tosi kivaa!

Tapaninpäivän kinkunsulatuslenkki

Me käytiin eilen tapaninpäivän kinkunsulatuslenkillä Kullaavuorella. Satoi lunta koko päivän ja metsä oli raskas kulkea. Mulla meni taas varpaiden väleihin lumipaakkuja, mutta en antanut sen häiritä.
Kun päästiin perille laavulle, mulle tuli kylmä. Mä värjöttelin ensin lumisateessa loukkaantuneena, mutta sitten pääsin laavun katon alle ja emäntä kääri mut pressuun. Siellä mä istuin tyytyväisenä lämpimässä ja tuulensuojassa. Oli niin ihanaa, etten viitsinyt poistua sieltä edes makkarankerjuulle. Onneksi ei tarvinnut, sillä makkaraa sai kerjäämättäkin.