Rapsutusterapiaa

Kävinpä äsken kahden mukavan pikkupojan kotona terapiassa. Kysymys kuuluu enää, kävinkö antamassa tassuterapiaa vai saamassa rapsutusterapiaa. Mun tassuni alkoivat tuoksua ihan popcornille, kun olin niin rentona ja raukeana. Meinasin ihan nukahtaa.

Kuulumisia

Olen ollut laiska kirjoittaja. Mulla on ollut niin kiireistä viime viikot, että en ole joutanut päivittämään blogia. Ensin oltiin kolme päivää lenkillä isännän ja Villan kanssa. Me yövyttiinkin metsässä laavulla. Villa lähti kesken yön seikkailemaan jonnekin tosi kauas, mutta mä en viitsinyt. Mulla oli vähän kylmä ja halusin nukkua ihan isännän lähellä.
Vaelluksen jälkeen lähdin hoitopaikkaan Bertan naapuriin pariksi viikoksi. Siellä oli niin kivaa, että en olisi halunnut lähteä kotiin tänään, kun emäntä ja Villa tulivat mua hakemaan. Jäin vain pihalle makaamaan vaikka olisi pitänyt hypätä autoon ja lähteä kotiin. Olin kyllä huippuiloinen kun näin emännän ja Villan pitkästä aikaa! Villan kanssa alkoi heti matsi, jonka Villa voitti vilpillisesti aloittamalla vinkukonsertin heti kun hipaisin sitä. Tyypillistä!
Nyt maistuu uni omassa häkissä omassa kotona.

Iltaseikkailu

Eilen mulle kävi pieni vahinko. Illalla, iltalenkin jälkeen, isäntä kävi etupihan varastossa hakemassa jotain. Mä hiippailin ihan hiljaa isännän selän takaa avoimesta etuovesta ulos, eikä kukaan huomannut mitään! Isäntä ja emäntä menivät yläkertaan iltapesulle. Mä makoilin etupihalla nurmikolla aidan vieressä. Sitten mulle alkoi kuitenkin tulla vähän kylmä ja kellokin oli aika paljon jo. Yritin mennä sisälle, mutta ovi oli tietysti kiinni.
Näin että Villa kurkki oven toisella puolella pikkuikkunasta. Aloin jo vähän hätäillä ja hönkäilin koko pikkuikkunan ihan huuruun. Onneksi emäntä rupesi ihmettelemään, että mitäs se Villa oikein eteisessä seisoskelee, ja huomasi että musta hahmo hönkii oven takana.
Kävi tuuri että pääsin yöksi sisälle eikä tarvinnut koko yötä makoilla etupihalla.

Kesäinen peltolenkki

Tänään käytiin pitkästä aikaa pitkällä metsälenkillä, kun oli vähän viileämpi päivä. On ollut niin kuuma jo pitkään, eikä olla päästy kunnolla lenkkeilemään ennen kuin tänään.

Pallitonta elämää

Pallitta on hyvä olla! Olen toipunut nopeaa vauhtia, enkä voi ymmärtää miksei vielä saa juosta ja kirmata. Pitää pitää sitä tyhmää pönttöäkin päässä, aivan epäreilua.
Ulkona on nyt niin kuuma, että mieluiten makoilen takapihan varjossa tarkkailemassa liikennettä ja luontoa. Eilenkin näin kissan ja se oli kyllä mun illan kohokohta.
Villa on nuuhkinut mun takapuolta omituisen paljon leikkauksen jälkeen. Mikähän sitä vaivaa?

Kastrointi

Multa vietiin eilen pallit! Ihan yllättäen en saanut eilen aamupalaa lainkaan, ja sitten mua vietiinkin jo Vettoriin. Sain piikin pyllyyn ja sen jälkeen alkoi nukuttaa ihan vietävästi. Yritin kovasti sinnitellä hereillä, mutta lopulta ei auttanut muu kuin sulkea silmät ja laskea pää lattialle.


Kun heräsin, kaulassani oli inhottava kauluri. Kaikki äänet kuulosti oudoille ja näkökenttäkin oli ihan pieni. Kuulin isännän äänen ja aloin ulvoa. Halusin äkkiä kotiin sieltä. Kotona rojahdin omaan petiin ja simahdin heti. Villa jätti mut kohteliaasti rauhaan eikä tullut edes kunnolla tervehtimään.
Illan mittaan piristyin ja sain olla ilman kauluria kun olin nätisti. Yöksi kyllä jouduin taas pitämään sitä typerää pönttöä. Tuli itku sen kanssa kun en päässyt kulkemaan mihinkään. Onneksi emäntä tuli lohduttamaan.
Nyt mennään kai sitten päivä kerrallaan. Kyllä mä tästä toivun.
Harmi vaan että lääkäri huomasi mun etualahampaiden huonon tilan. Ne on kuoliossa. Ilmankos niitä onkin särkenyt välillä.

Lääkekuurilla

Olen taas lääkekuurilla. Ikävä kyllä eturauhasvaivat jatkuvat.
Pääsiäinen meni ihan hyvin; tehtiin pitkä koko päivän vaellusreissu Kuhankuonolla pääsiäispäivänä ja mä jaksoin ihan ongelmitta koko reissun.
Uin monta kertaa Bertan ja Villan kanssa ojissa. Ehkä vesi oli vielä liian kylmää, tai sitten naapuruston juoksuiset narttukoirat on saaneet mun elimistön sekaisin.
Kävin torstaina eläinlääkärissä. Lääkäri tunnusteli eturauhasta ensin peräsuolen kautta, mutta kuulemma eturauhanen on laajentunut niin paljon että se on valahtanut suolessa niin alas, ettei sitä voi sormella enää tunnustella. Niinpä lääkäri katsoi eturauhasta ultraäänellä. Se oli musta niin rentouttavaa, että meinasin ihan nukahtaa siihen lattialle kesken tutkimuksen. Ultrassa ei näkynyt mitään vakavaa (kasvaimia tai mitään sellaista), joten lääkäri antoi mulle saman lääkekuurin, jonka sain syksyllä. Lisäksi sain antibiottikuurin, koska virtsanäytteessä oli jotain tulehdukseen viittaavaa.
Nyt olen vähän sairaslomalla, vaikka olen mä kyllä ulkoillut Villan kanssa melkein yhtä paljon kuin ennenkin. Tänäänkin käytiin Koivuluodossa vappuretkellä, ja mulle tuli niin kuuma että menin omin luvin mereen vilvoittelemaan.
Alan olla vähän reippaampi taas, varmaan se antibioottikin jo vaikuttaa.
Ehkä joudun kastrointiin vielä ennen kesää. Se kuulemma auttaisi näihin vaivoihin lopullisesti.

Talviturkki heitetty

Kävin tänään heittämässä talviturkin eräässä joessa meidän lenkkipolun varressa. Vesi oli vielä aika kylmää, mutta uiminen oli silti ihanaa! Mä olisin vielä polskutellut, mutta joessa oli kova virta joten meidän piti tulla pois vedestä.


Uinnin jälkeen Villa sekoisi ihan täysin: se sai hepuleita ja juoksi ympäriinsä ja koitti saada muakin riehaantumaan.

Keväinen tervehdys

Viime viikot on menneet nopeasti! Kevät on vienyt suurimman osan mun välipalatarjonnasta metsistäkin, enää on harvassa lumikasat.


Onneksi kotona saa ruokaa! Tässä odottelemme juuri lupaa aloittaa ruokailu. Kamalaa piinaa kun pitää aina tuijottaa monta sekuntia ennen kuin saa ottaa.


Meidän takapihallekin on tullut kevät. Viime syksynä istuttamamme krookukset päättivät ryhtyä kukkimaan juuri sinä päivänä kun me ei oltu kotona.

Autan kevättä

Olen ollut huomaavinani, että ulkona on kevät. Se tulee kuitenkin liian hitaasti mun makuun, joten olen yrittänyt auttaa kevättä. Pistän poskeeni kaikki eteen tulevat jääkokkareet. Eiköhän ne lumet kohta ala kadota!