Talviturkki heitetty!

Olen taas heittänyt talviturkin jo hyvissä ajoin, kolmisen viikkoa sitten. 

Sehän kesässä on parasta, kun pääsee uimaan joskus jopa monta kertaa päivässä. Täällä Tampereella meillä on erinomaiset uintimahdollisuudet, jotka tietysti käytän hyväkseni.

Sipi ei ole vielä keksinyt, miten mukavaa uinti on, mutta emme pakota sitä uimaan. Eiköhän se myöhemmin huomaa, miten ihanan rentouttavaa ja viilentävää uiminen on.

Aikaisemmat osat talviturkin heittämisestä on luettavissa täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.

Lenkillä

Käväisinpä isännän kanssa iltahölkällä. Olin aivan reipas, jaksoin tosi hyvin koko kolmen vartin lenkin. Koko matkan kuljin edellä häntä pystyssä. Oli niin ihanaa, kun valkoiset eivät olleet mukana ja mä sain olla ihan kahdestaan isännän kanssa. Meillä oli niin mukavaa! Yksityislenkit on aivan parhaita.

Lämmittelyä

Sipistä on kasvanut jo melkein aikuinen, ainakaan se ei enää pissaa sisälle. Isäntäväki hullaantui ja laittoi viikonloppuna paremmat matot lattialle. Nyt on ihana kölliä paksulla, pehmeällä matolla kaiket päivät. Matto on saanut olla rauhassa, edes hapsut eivät Sipiä kiinnosta.
Toissailtana kun makasin matolla, emäntä heltyi ja laittoi mulle peitoksi lämpimän lampaantaljan. Kyllä mun kelpasi lämmitellä pehmeällä matolla taljan alla! Vanhat luut tykkäävät lämmöstä ja pehmeydestä.

Reissussa

Olen ollut vähän lomailemassa. Viime keskiviikkona Bertta isäntineen tuli mua hakemaan täältä Tampereelta. Ensin ulkoilimme hieman koko porukalla Särkijärvellä, ja sitten Bertta ja mä hyppäsimme autoon ja ajoimme Bertan kotiin. Sieltä mä lähdin suoraan naapuriin, jossa mun ihana hoitotätini jo mua odottelikin.

Sain paljon hellyyttä ja rapsutuksia. Nautin olostani täysillä! Perjantaina sinne tuli toinenkin hoitokoira, Ralli-poika. Ralli on 4-vuotias laboratorionhoitaja, joka tuli viikonloppua viettämään mun kanssa. Aluksi olin vähän kelju Rallille, mutta kyllä me sitten ystävystyimme. Kävimme lenkillä niin, että Berttakin tuli mukaan. Ihan kivaa vaihtelua mun omaan laumaani.

Sunnuntaina mua sitten tultiin hakemaan. Koko lauma oli vastassa: Villa, Sipi ja tietysti isäntäväki. Olin vähän pölmistynyt, että pitääkö tosiaan taas lähteä teidän kanssa kotiin. Poikaseura oli musta ihan kivaa, kun ei tarvinnut miettiä kuka määrää. Se oli ihan selvää, että mä määräsin.
Nyt olemme kaikki kotona. Olemme ihan poikki, kun me ollaan oltu hoidossa ja matkustettu autossa pitkät matkat. Lepo maistuu nyt.

Arvokas herra

Tampereella on edelleen kunnon pakkaskelit ja lunta, joten olen saanut nauttia talvikeleistä täysillä. Kun pakkasta on yli 10 astetta, mulle puetaan Pomppa. Se on aika ihanaa, kun ei palele. Kun olen Sipin kanssa lenkillä, se hyökkäilee kimppuuni ja tekee Pomppaan kuolajälkiä. Ei se oikein sovi tällaiselle arvokkaalle herralle.
Arvokkaasta herrasta ei tosin eilen ollut tietoakaan, kun pääsin emännän kanssa yksityislenkille. Olin kuin pieni pennunen kun kirmasin iloisena! Leikin narupallolla ja hypin ilmaan niin, että kaikki neljä tassua olivat yhtä aikaa irti maasta. Me tehtiin myös noutoharjoituksia. Emäntä vei kaksi narupalloa kauemmas, ja mun olisi pitänyt noutaa ne niin, että haen ensin toisen ja palautan sen, ja sitten vasta haen toisen. No eihän siitä mitään tullut. Mä halusin kaikki heti, enkä palauttanut ensimmäistä narupalloa ennen kuin lähdin hakemaan toista. Niinhän siinä kävi, että ensimmäinen pallo putosi mun suusta kun otin toista. Ei mennyt ihan putkeen se harjoitus.
Ei se mitään, mä nautin elämästä silti.

Talvi tuli

Tampereella on talvi! Musta on ihanaa, kun on pakkasta ja lunta. Olen piristynyt huomattavasti parin kuukauden kurajakson jälkeen. Mä tykkään lenkillä juoksennella edellä ja touhuta kuten ennen vanhaan. Kaikkein kivointa on silloin, kun pääsen yksityislenkille emännän tai isännän kanssa, kuten esimerkiksi perjantaina. Kävin emännän kanssa kahdestaan junaradan toisella puolella tunnin reippaan metsälenkin. Taivaalta satoi uutta lunta hiljalleen ja metsässä oli hiljaista ja yllättävän valoisaa. Meillä oli niin hauskaa! Tänään uusittiin sama lenkki, paitsi että Villa oli mukana. Sekin oli ihan hauskaa. Me saatiin hepulit yhtäkkiä ja haukuttiin ja jahdattiin toisiamme.
Kohta onkin joulu. Toivottavasti joulupukki vie Sipin sinne mistä se tulikin.
No ei kai. On Sipi ihan kiva välillä. Silloin kun se nukkuu.

Syyskuulumiset

Marraskuussa jo mennään, syksy on mennyt vauhdilla!

Mä olen välttynyt mahataudilta toisin kuin Villa ja Sipi, jotka vuoronperään sairastivat viime viikolla. Voisi jo alkaa pakkaset, niin pöpöt kuolisi ja meidän tassut pysyisivät puhtaina.

Me käydään melkein joka päivä Särkijärvellä pimeällä metsälenkki. Siellä ei juuri koskaan näy ketään muita ja me voidaan juosta vapaana. Tänään tosin joku pyöräilijä tuli juuri samaa reittiä meitä vastaan. No siitä selvittiin helposti, kun emäntä kutsui meidät luokse ja mentiin polun reunaan odottamaan, että pyöräiljä ohitti meidät.

Kävin muuten viikonloppuna vielä Särkijärvessä uimassakin. Mielestäni koskaan ei ole liian kylmä pulahtamiselle.

Hieronnassa

Arvatkaa mitä. Isäntäväki unohti mun 8-vuotissynttärit maanantaina! Kukaan ei onnitellut, ei tuonut lahjoja, ei ylimääräisiä herkkupaloja, ei mitään!
Tiistaina ne sitten hyvittelivät tapahtunutta pyytämällä meille koirahierojan! Minä pääsin ensin hierottavaksi ja voi pojat kuinka teki hyvää. Aivan silmät meni kiinni ja urahtelin tyytyväisenä. Selkä olikin aika jumissa ja myös oikea takajalka. Välillä teki niin hyvää, että nuolin hierojan naamaa ja kierähdin selälleni kesken hieronnan.
Mun jälkeen hierottavaksi pääsi Villa ja sitten lopuksi Sipiäkin vähän paijattiin. Oli mukava myöhästynyt synttärilahja!

Laihiksella

Jouduin laihikselle! Me käytiin perjantaina eläinlääkärissä rokotuksissa koko konkkaronkka ja samalla käväistiin vaa'alla. Mulle vaaka näytti 38,5 kg! Huhhuh, olen siis lihonut ainakin 5 kg vuoden aikana. Ilmankos heijastinvaljaat on tuntuneet tiukoilta viime aikoina.
Nyt saan vähemmän ruokaa ja pidempiä lenkkejä.
Eilen käytiin illalla pimeässä ja kaatosateessa isännän kanssa pitkä lenkki junaradan toisella puolella. Aina kun jäin vähän joukosta, hyökkäsi Villa mun kimppuun kauhealla raivolla (leikisti kuitenkin, tietysti). Kai mun on uskottava, että pitää liikkua enemmän ja syödä vähemmän.

Pentu tuli taloon

En voi melkein uskoa, että tämä tapahtuu taas: meillä on pieni valkoinen pentu talossa. Edellisellä kerralla pienen totuttelun jälkeen Villasta tuli ihan mukava kaveri, mutta käyköhän nyt samalla tavalla? Sipi on melko ärsyttävä, eikä se aina usko kun haluan pitää kaikki lelut ja luut itselläni. Se vaan sitkeästi tulee lähemmäs ja katsoo mua silmiin. Mä luulen, että kauaa en jaksa esittää kovista, vaan mun on pakko taipua Sipin ystäväksi.
Villa vaan väistelee koko tilannetta, se ei kouluta Sipiä samalla tavalla kuin mä.
Yksi hyvä puoli Sipin tulossa on: me saatiin toinen vesikuppi lattialle. Sipi kun ei ylety juomaan telineessä olevasta kupista.