Syksy Turussa

Syksy on tullut ja mä olen turkulaistunut kokonaan. Kesä menikin isännän kanssa Turussa, mutta nyt koko lauma on täällä. Ihan kivaa. Meillä on takapiha, jonne haluan joka ilta nukkumaan. Päivystän takapihan oven luona niin kauan, kunnes joku päästää mut pihalle. Sisään en tule ennen kuin kuulen herkkupurkin rapinaa.
Käväisin tässä pari viikkoa sitten valkkarileirillä. Oli aika outoa olla ainoa musta valkoisten leirillä. Sillä välin kun valkoiset teki jotain valkkarijuttuja, mä menin järveen uimaan. Se oli ihanan virkistävää. Hetkeä myöhemmin isäntä nousi samasta vedestä märkäpuku päällä. Uiminen on siis miesten juttu!
Villalla on tassu kipeä, joten olen lenkkeillyt Sipin kanssa tai yksin. Yksin on kivointa. Tänään esimerkiksi, kun Villa poti kipeää tassuaan ja Sipi oli Helsingissä lonkkakuvauksissa, mä pääsin emännän kanssa yksityislenkille. Se oli parasta! Me heiteltiin ja piiloteltiin keppiä. Ja vaikka viereisellä pellolla oli nuori sakemanniuros treenaamassa, mä en välittänyt siitä mitään! Kuljin vaan ohi häntä ja tukka pystyssä ylpeänä.

Lomailija

Hei, lähdin taas lomalle Turkuun. Täällä on ihanaa, ei yhtään valkoista koiraa näköpiirissä. Isäntä ja mä vietetään mukavaa aikaa kahdestaan, käydään lenkillä ja töissä ja sellaista. Tykkään tosi paljon tällaisista lomista.

Hyvää juhannusta!

Oikein hauskaa juhannusta lukijoilleni! Mun juhannukseni alkoi oikeastaan jo maanantaina kun lähdin pienelle lomalle isännän kanssa. Isäntä joutui kyllä tekemään töitä joka päivä, mutta mä otin vähän vapaata Villasta ja ennen kaikkea Sipistä (Sipillä on juoksut nyt). Olin isännän kanssa työpaikalla joka päivä monta tuntia ja nukuin ja nautin työkavereiden huomiosta. Välillä kävimme ulkona lenkkeilemässä, ja mä menin koko ajan edellä reipasta vauhtia ja pidin häntää korkealla ja kannoin isoja keppejä.
Nyt olemme taas kotona. Eilen kävimme iltauinnilla Särkijärvellä.

Toimistokoirana

Olin viime viikolla emännän mukana töissä. Kävelimme heti aamusta aika reippaasti, jotta ehtisimme ajoissa. No vähän myöhästyimme, koska en viitsinyt pitää kiirettä. Perillä asetuin emännän viereen ja aamupalan jälkeen aloin tehdä sitä, mitä luulen, että töissä tehdään: nukkua. Heittäydyin pitkäkseni ja otin kunnon tirsat. Välillä kävin moikkailemassa työkavereita ja eräänkin naisen naaman nuolin aivan märäksi. Kävin myös keittiössä emännän kanssa lounastamassa ja sen jälkeen ulkona pienellä tauolla. Sitten jatkoin taas unia. Kyllä työnteko on rankkaa!

Kun lähdimme kotiin, en jaksanutkaan kävellä takaisin. Oli niin kuuma ja mua alkoi väsyttää. Niinpä emäntä soitti meille autokyydin, jottei mun tarvitsisi rasittaa itseäni.
Varmasti pääsen uudestaankin töihin, olen sen verran hyvä työntekijä.

Talviturkki heitetty!

Olen taas heittänyt talviturkin jo hyvissä ajoin, kolmisen viikkoa sitten. 

Sehän kesässä on parasta, kun pääsee uimaan joskus jopa monta kertaa päivässä. Täällä Tampereella meillä on erinomaiset uintimahdollisuudet, jotka tietysti käytän hyväkseni.

Sipi ei ole vielä keksinyt, miten mukavaa uinti on, mutta emme pakota sitä uimaan. Eiköhän se myöhemmin huomaa, miten ihanan rentouttavaa ja viilentävää uiminen on.

Aikaisemmat osat talviturkin heittämisestä on luettavissa täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.

Lenkillä

Käväisinpä isännän kanssa iltahölkällä. Olin aivan reipas, jaksoin tosi hyvin koko kolmen vartin lenkin. Koko matkan kuljin edellä häntä pystyssä. Oli niin ihanaa, kun valkoiset eivät olleet mukana ja mä sain olla ihan kahdestaan isännän kanssa. Meillä oli niin mukavaa! Yksityislenkit on aivan parhaita.

Lämmittelyä

Sipistä on kasvanut jo melkein aikuinen, ainakaan se ei enää pissaa sisälle. Isäntäväki hullaantui ja laittoi viikonloppuna paremmat matot lattialle. Nyt on ihana kölliä paksulla, pehmeällä matolla kaiket päivät. Matto on saanut olla rauhassa, edes hapsut eivät Sipiä kiinnosta.
Toissailtana kun makasin matolla, emäntä heltyi ja laittoi mulle peitoksi lämpimän lampaantaljan. Kyllä mun kelpasi lämmitellä pehmeällä matolla taljan alla! Vanhat luut tykkäävät lämmöstä ja pehmeydestä.

Reissussa

Olen ollut vähän lomailemassa. Viime keskiviikkona Bertta isäntineen tuli mua hakemaan täältä Tampereelta. Ensin ulkoilimme hieman koko porukalla Särkijärvellä, ja sitten Bertta ja mä hyppäsimme autoon ja ajoimme Bertan kotiin. Sieltä mä lähdin suoraan naapuriin, jossa mun ihana hoitotätini jo mua odottelikin.

Sain paljon hellyyttä ja rapsutuksia. Nautin olostani täysillä! Perjantaina sinne tuli toinenkin hoitokoira, Ralli-poika. Ralli on 4-vuotias laboratorionhoitaja, joka tuli viikonloppua viettämään mun kanssa. Aluksi olin vähän kelju Rallille, mutta kyllä me sitten ystävystyimme. Kävimme lenkillä niin, että Berttakin tuli mukaan. Ihan kivaa vaihtelua mun omaan laumaani.

Sunnuntaina mua sitten tultiin hakemaan. Koko lauma oli vastassa: Villa, Sipi ja tietysti isäntäväki. Olin vähän pölmistynyt, että pitääkö tosiaan taas lähteä teidän kanssa kotiin. Poikaseura oli musta ihan kivaa, kun ei tarvinnut miettiä kuka määrää. Se oli ihan selvää, että mä määräsin.
Nyt olemme kaikki kotona. Olemme ihan poikki, kun me ollaan oltu hoidossa ja matkustettu autossa pitkät matkat. Lepo maistuu nyt.

Arvokas herra

Tampereella on edelleen kunnon pakkaskelit ja lunta, joten olen saanut nauttia talvikeleistä täysillä. Kun pakkasta on yli 10 astetta, mulle puetaan Pomppa. Se on aika ihanaa, kun ei palele. Kun olen Sipin kanssa lenkillä, se hyökkäilee kimppuuni ja tekee Pomppaan kuolajälkiä. Ei se oikein sovi tällaiselle arvokkaalle herralle.
Arvokkaasta herrasta ei tosin eilen ollut tietoakaan, kun pääsin emännän kanssa yksityislenkille. Olin kuin pieni pennunen kun kirmasin iloisena! Leikin narupallolla ja hypin ilmaan niin, että kaikki neljä tassua olivat yhtä aikaa irti maasta. Me tehtiin myös noutoharjoituksia. Emäntä vei kaksi narupalloa kauemmas, ja mun olisi pitänyt noutaa ne niin, että haen ensin toisen ja palautan sen, ja sitten vasta haen toisen. No eihän siitä mitään tullut. Mä halusin kaikki heti, enkä palauttanut ensimmäistä narupalloa ennen kuin lähdin hakemaan toista. Niinhän siinä kävi, että ensimmäinen pallo putosi mun suusta kun otin toista. Ei mennyt ihan putkeen se harjoitus.
Ei se mitään, mä nautin elämästä silti.

Talvi tuli

Tampereella on talvi! Musta on ihanaa, kun on pakkasta ja lunta. Olen piristynyt huomattavasti parin kuukauden kurajakson jälkeen. Mä tykkään lenkillä juoksennella edellä ja touhuta kuten ennen vanhaan. Kaikkein kivointa on silloin, kun pääsen yksityislenkille emännän tai isännän kanssa, kuten esimerkiksi perjantaina. Kävin emännän kanssa kahdestaan junaradan toisella puolella tunnin reippaan metsälenkin. Taivaalta satoi uutta lunta hiljalleen ja metsässä oli hiljaista ja yllättävän valoisaa. Meillä oli niin hauskaa! Tänään uusittiin sama lenkki, paitsi että Villa oli mukana. Sekin oli ihan hauskaa. Me saatiin hepulit yhtäkkiä ja haukuttiin ja jahdattiin toisiamme.
Kohta onkin joulu. Toivottavasti joulupukki vie Sipin sinne mistä se tulikin.
No ei kai. On Sipi ihan kiva välillä. Silloin kun se nukkuu.