Sakuja

Tapasin eilen lenkillä hauskan sakutytön. Sen nimi oli Anni. Hassua! Me juostiin hangessa ihan hulluina ja ajettiin toisiamme takaa. Se ei antanut mun astua sitä vaan juoksi koko ajan karkuun. Mun piti koittaa ottaa se kiinni, mutta en saanut. Olin ihan poikki sen jälkeen.
Tulin kotiin ja söin yrjölänpuuroa ja piimää ja sitten makoilin reporankana ainakin tunnin, kunnes olin taas elämäni kunnossa. Me koirat palaudutaan niin nopeasti rasituksesta!
Iltalenkillä mentiin metsään, mutta siellä olikin joku lauma koiria menossa samaan suuntaan ja pienet whippet-tytöt halus koko ajan komentaa mua. En saanut leikkiä niitten kanssa, koska niitten pomo oli iso vihainen saku-uros ja se olis antanut mulle turpaan jos se olis päässyt mun lähelle.

Talvi tuli (taas)

Nyt on ollut kunnolla pakkasta pari päivää. Mun mielestä se on tosi kivaa, kun ulkona on luntakin. Mä juoksentelen ihan innoissani ja haukkaan lunta suuhun koko ajan. Se vaan maistuu niin hyvälle!
Eilen illalla Anni huomasi, että kun se rapsutteli ja silitteli mua ja mä olin oikein tyytyväinen, niin mun tassut alkoi tuoksua popcornille! Mä eritän sellaista tyytyväisyyshormonia. Annia nauratti kauheasti ja se vaan nuuhki mun tassuja koko ajan. Se oli aika hassua.
Anni on nyt ollut enemmän kotona, se on vissiin sairauslomalla tai jotain. Sopii mulle! Me tosin ei tehdä niin pitkiä lenkkejä nyt kuin yleensä, mutta ainakaan mä en joudu olemaan koko päivää yksin kotona.
Tänään me oltiin metsässä vähän ja Anni otti kuvia. Mä nautin kauheasti metsälenkeistä, kuten kuvista näkee. Mulla on siisti kuuraparta! Ihan kuin mä olisin jo vanha papparainen!

Milan kanssa lenkillä

Olin eilen taas flatti-ystävättäreni Milan kanssa lenkillä. Meillä oli tosi hauskaa! Me juostiin vimmatusti ja ajettiin toisiamme takaa. Se on hirmu hauskaa! Mila sanoi, että mä olen hoikistunut. Kai nyt, kun toi Anni antaa mulle nykyään vähemmän ruokaa kuin ennen. Se sanoo, että mä olin vähän punkero joku aika sitten. Enkä ollut! Mä olen aina ollut sopusuhtainen ja komea.
Mila kävi jokaisessa lätäkössä uimassa. Se on sellainen hassu. Mä vaan esitin aikuista taas ja naureskelin sen touhuille. Mila kertoi, että se oli jouluna varastanut suklaata pöydältä ja ollut sen jälkeen ihan hyperaktiivinen monta tuntia! Se on niin ovela! Mä en ole koskaan syönyt suklaata. Ehkä mä saan sitten kun viimeinen piikki tulee. Mutta ei puhuta siitä vielä, mä olen vielä nuori poika ja mulla on monta vuotta edessä!
Mila oli myös itse avannut kotioven ja karannut kotoa! Se on sellainen vauhtimimmi.

Sunnuntai

Tänään on ollut oikein kiva päivä. Me oltiin aamupäivällä pitkällä lenkillä metsässä. Juoksin vapaana ihan hurrrjaa vauhtia! Nähtiin tosi monta kivaa kaveriakin, mm. berninpaimenkoiranpentu, dobermann-tyttö sekä kaksi beauceron-tyttöä. Mä karkasin sen dobermann-tytön luokse, vaikka en olisi saanut.
Sitten me leivottiin pipareita. Joulu meni niin nopeasti eikä me ehditty silloin leipoa. Pakastimessa oli vielä taikinaa, ja niinpä me leivottiin tänään. Tässä näyte, noi koirapiparit on mun:

Talvi tuli!

Jee, vihdoin tuli vähän lunta ja pakkasta! Mä tykkään nyt ulkoilusta kauheasti, kun voi mennä illallakin metsäpoluille vaikka on jo pimeä. Ja kun tullaan kotiin ei tartte mennä suihkun kautta. Suihkussa oleminen on tosi tylsää, mä en tykkää siitä yhtään.
Onneksi on perjantai, ja koko viikonloppu on edessä. Mä aion kyllä olla ulkona koko viikonlopun! Vaikka yksin!

Säteilevä koira

No niin, nyt mä tiedän miksei se antanut mulle ruokaa. Mut vietiin sairaalaan! Täti pisti muhun piikin ja sitten alkoi nukuttaa ihan armottomasti. Olisin halunnut haistella paikkoja, mutta en vaan pysynyt hereillä. Jotenkin tajusin, että mua väännellään ja käännellään, mutta en jaksanut tehdä asialle mitään.
Kun heräsin, olin samassa paikassa. Oli pyörryttävä olo enkä meinannut pysyä pystyssä. Hoipertelin bussipysäkille ja nyt olen kotona nukkumassa.
Anni sanoi, että mun lonkat ja kyynärät kuvattiin jollain röntgensäteellä. Mä en tajua tollasista jutuista mitään, mutta vissiin ne näki niistä kuvista mun luurangon. Aika karua. Oli kuulemma hyvät lonkat, mutta kyynärät ei niinkään. Viralliset tulokset tulee vasta parin viikon päästä.
On se Anni aika hullu, kun maksaa hirveitä summia siitä, että se näkee mun luurangon jostain kuvasta! Ja siitä tulee vielä kamalan paha olo. Toivottavasti mun ei tartte enää koskaan mennä nukutukseen.

Nälkäkuolema

Apua, mä kuolen nälkään! Hullu Anni ei antanut mulle ollenkaan aamupalaa! Nyt maha kurisee ihan kamalasti. Onneks kerkesin aamulenkillä syödä yhden paperinenäliinan ja sammalta.
Mitähän se oikein juonii, kun ei ruoki mua?

Tokoton kevät

Me oltiin ilmoittauduttu Uudenmaan Nuuskujen Toko-kurssille mutta ei me päästykään sinne. Kurssille oli kuulemma liikaa halukkaita ja me ei voitettu arvonnassa. Ihan tyhmä juttu. Olisin halunnut näyttää muille noutajille, että kyllä mäkin jotain osaan.

Vuosi 2007

Hyvää uutta vuotta kaikille!
Mulla on ollut hurja viikonloppu ja uudenvuodenaatto. Perjantaina olin aika pitkään yksin kotona, kun Anni oli jossain juhlimassa. Sitten lauantaina me tehtiin tosi pitkä lenkki: mentiin eka bussilla Soukkaan ja käveltiin sieltä kotiin. Pari tuntia siihen meni. Olin ihan kuollut sen jälkeen!
Sunnuntaina taas tehtiin pitkä lenkki, mutta tällä kertaa tutuilla metsäpoluilla. Se oli tosi kivaa ja oli vielä väsyneempi kuin lauantaina. Eilen illalla sitten olin taas yksin kotona kun alkoi paukkua keskellä yötä ihan hirveästi. Joka puolelta kuului pamahduksia, mutta en mä niin kauheasti niistä välittänyt. Mä vaan kuuntelin YleX:ää. Tämähän oli jo mun kolmas vuodenvaihde, joten olen jo ihan konkari.
Tänään nukuttiin pitkään aamulla ja päivällä tehtiin metsälenkki. Illalla me vielä mentiin bussilla Espoon keskukseen ja käveltiin sieltä kotiin. Oli ihan hauskaa, vaikka olikin ihan kauhean pimeä ja satoi vettä. Koskakohan se talvi oikein alkaa?

Suunnitelmia hissiremontin ajaksi

Arki on koittanut. Ihan tylsää. Olen ollut kotona, ja kyllä aluksi väsytti ihan makeasti. Jouluna tuli riehuttua niin paljon!
Mä tapasin eilen uuden kaverin. Se on sellainen 8-viikkoinen bernin paimenkoira. Ihan pieni vielä, ja aika pelokas. Se ei uskaltanut haistella mua, vaikka menin ihan matalaksi maahan makaamaan.
Sitten mulla on se mun toinenkin pentukaveri, sellainen Luka-dallu. Se on hauska, me aina juostaan kauheasti metsässä. Luka on jo vähän vanhempi pentu, varmaan jotain 8 kk. Mun täytyy aina murista sille kauheasti, ettei se vaan unohda että mä määrään. Se vaan riekkuu eikä välitä mun murinoista mitään!
On vähän ikävä Berttaa. Sen kanssa on niin hauska aina painia.
Mä kuulin, että meille on tulossa parin kuukauden päästä hissiremontti. Mä en oikein tykkää ajatuksesta. Mähän en suostu portaita kulkemaan, en sitten millään. Nyt Anni suunnitteli, että mä menen ehkä hoitoon sen hissiremontin ajaksi. Pääsen kai Nellan luokse pariksi kuukaudeksi. Se on kyllä aika pitkä aika. Kyllä meille tulee Annin kanssa ikävä toisiamme!