Kuolaiset korvat

Eilen iltalenkillä tapasin ihanan belgi-tyttökaverini! Mun korvat oli aivan kuolassa sen jälkeen, kun me oltiin painittu ja riehuttu muutama minuutti. Se on tosi ihana tyttö, se on niin vauhdikas. Sen emäntä sanoo että se haluaisi nähdä niitä vauhdikkaita liikkeitä myös agilityssä.

Siivoojapoika

Mä olen oiva siivousapulainen. Lähden aina mukaan kun tampataan mattoja, ja joskus autan kantamaan mattopiiskaa. Niin tein tänäänkin. On kiva kun voin olla avuksi.

Tarkkasilmäinen lukija saattaa huomata että kuva on lavastettu: matot on jo tampattu ja laitettu takaisin lattialle.

Pelleilyä

Eilen NOME-treeneissä mä pelleilin vaan! En mä halunnut palauttaa sitä dummya Annille, vaan lähdin huitelemaan sen kanssa. Kerran mä en edes ottanut sitä suuhun, vaikka juoksin siitä ohi ja näin sen ihan hyvin. Mua kiinnosti enemmän Huldan pissat lumipenkassa. Sitten Anni häippäs ladon taakse, mut en mä jaksanut lähteä sitä etsimään, vaan menin metsään pissalle. Mä olin ihan hirveä kauhukakara! Anni sanoi että sitä hävetti ihan hirveästi.
Nyt me aloitetaan tehoviikko dummyn kanssa. Mun pitää uskaltaa luopua siitä, vaikka se onkin mulle tosi vaikeaa.

Hyviä ja huonoja uutisia

Ihanaa kun on taas talvi! Mä juoksen metsässä ihan hirveää vauhtia ja nautin joka askeleesta. Kaikki tienpenkat ja lumikokkareet on haisteltava erityisen tarkkaan, sillä kaikissa on uusia hajuja. Kepit on hautautuneet lumen alle, ja joudun kaivamaan niitä sieltä tai olemaan ilman. Ihanaa on myös hieroa selkää lumeen tai juosta toisten koirien kanssa kilpaa hangella.

Sain eilen myös kuulla surullisia uutisia: ystäväni Santtu on poissa. Santtu oli jo vanha rouva, mutta kovin ystävällinen ja kärsivällinen nuorten urosten suhteen. Vielä viime viikolla nähtiin koirapuistossa, mutta eilen sen emäntä tuli vastaan yksin. Sain Santun vanhoja nameja, ei se Santtu niitä siellä koirien taivaassa tarvitse.
Meille tuli Annin kanssa melkein itku silmään, kun tajuttiin että joskus mekin joudutaan eroamaan. Meillä on niin hirveän hauskaa yhdessä! Minä aina ilostutan Annin päivää ja nauratan sitä hassuilla jutuillani ja tempuillani. Joskus meille tulee erimielisyyksiäkin, kun mä haluaisin käydä tsekkaamassa jotain juttuja metsässä ja Anni haluaisi kävellä eteenpäin tietä pitkin. Silloin mä yleensä myönnyn ja lähden Annin matkaan. Joskus tosin yritän tehdä salaa pienen lenkin ja käyn maistelemassa kakkaa. Siitä tulee aina kauhea huuto.
Enimmäkseen meillä on kuitenkin tosi kivaa. Me ei haluta olla erossa ollenkaan, ja silloin jos Annilla on joku meno, se ei haluais viedä mua hoitoon vaan ottaa mut mukaan. Tosi usein mä pääsenkin mukaan. Viime viikonloppunakin olin Elli-neidin 1-vuotissynttäreillä kuokkavieraana. Onneks Bertta oli siellä kans, niin mä en ollut ainoa koira!

Retkiä

Me ollaan lenkkeilty joululomalla ihan hirveästi kaikissa eri paikoissa. Jouluaattona oltiin jossain Mynämäellä, sitten joulupäivänä Kaarinassa. Tapaninpäivänä me tehtiin tapaninvaellus: oltiin 8 tuntia retkeilemässä Kurjenrahkan kansallispuistossa. Käveltiin yhteensä 20 km. Se oli tosi kiva vaellus vaikka mä haisinkin ihan savulle sen jälkeen.
Sitten me ollaan oltu Meriakselilla ja tänään vielä Oittaalla. Olen tehnyt tosi paljon kivoja lenkkejä!
Huomenna alkaa taas arki. Se on tylsää, sillä mä joudun olemaan yksin kotona kauhean pitkään kun Anni on töissä. Mä toivon että se saa potkut niin me voitais olla enemmän retkillä. Mutta sitten meillä ei olis rahaa ostaa ruokaa eikä sekään niin kivaa olisi. Ehkä on parempi että se käy töissä.

Hauskaa uutta vuotta! Mä olin eilen yksin kotona kun raketit paukkui ulkona. Kuuntelin radiota ja koitin nukkua.

Hyvää joulua!

Toivotan kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Olenkin tullut Varsinais-Suomeen viettämään joulua. Täällä ei ole yhtään lunta, mutta ei ollut kyllä kotonakaan. Me käytiin eilen kiertämässä uusi kiva lenkki. Oli tosi kauniit maisematkin, aurinko paistoi ja oli ehkä vähän pakkasta.
Mä taisin syödä siellä ulkona jotain sopimatonta, koska illalla mua janotti ihan hirveästi ja join ison vesiastian tyhjäksi kaksi kertaa. Yöllä tuli kamala pissahätä ja pyysin päästä ulos. Onneksi ihmiset kuuli mun pyynnön ja pääsin pissalle. Lorottelin ainakin kolme-neljä minuttia ja kyllä helpotti! Tänään koitan juoda vähän vähemmän.
Huomenna alkaa joulutohinat. Pääsen Bertan hoitoon joulukoiraksi! Toivon että saan maistaa vähän joulupuuroakin ehkä. Nam-nam.
Nyt vetäydyn joulurauhaan ja toivon kaikille lukijoillekin mukavaa ja rauhallista joulua.

Nuuksiossa ja joululoma

Olin eilen taas Nuuksiossa päiväretkellä. Siellä oli tosi kivaa, maa oli jo jäässä ja niin myös järvet ja lammet. Me nähtiin siellä luistelijoitakin. Mäkin koitin mennä jäälle luistelemaan, mutta sitten mua kiellettiin. Sain sentään juoda jäähän tehdystä reiästä. Oli tosi kylmää vettä, melkein kurkku jäätyi! Me tehtiin myös nuotio ja lämmiteltiin vähän sen äärellä. Kaikki haisi ihan savulle sen jälkeen.
NOME-kerhossa on nyt joulutauko. Viimeksi meidän harjoitukset jäi vähän kesken, kun yksi koiranomistaja sai sairaskohtauksen yhtäkkiä ja se vietiin ambulanssilla pois. Sen koirat joutui hoitoon, mutta onneksi se oli niille tuttu paikka.
Joulutauon jälkeen me jatketaan NOME-treenejä. Mun pitää vielä harjoitella monta juttua, ennen kuin olen tosi hyvä. Mutta kyllä mua nyt jo kehuttiin. Mä tykkään treenata kaikkia noutojuttuja, ne on mulla niinku veressä.
Kohta alkaa joululoma! Tuskin maltan odottaa! Me ollaan taas Bertan kanssa joulukoiria. Varmaan kekkuloidaan koko yö eikä nukuta ollenkaan! Täytyyhän jonkun vahtia ettei tontut syö kaikkia ruokia.

Parsonien joulutarina

Sain kutsun lukemaan Parsonien joulutarinaa. Se on tosi jännä! Käykää kaikki lukemassa sitä!

Eiliset NOME-treenit

Eilen NOME-kerhossa meni tosi hyvin. Mä niin rakastan dummyn noutamista! Eka me vietiin dummy metsään. Mä katsoin haikeana kun se jätettiin sinne. Sitten tehtiin paikallaoloharjoituksia. Mä olen siinä ihan haka. Se ohjaaja kävi häiritsemässä meitä heittelemällä dummyja ihan meidän kuonojen edessä ja meidän omistajatkin oli jossain piiloissa, mutta me hienot noutajat ei hievahdettukaan!
Sen jälkeen saatiin palkinnoksi hakea metsään viedyt dummyt. Mä juoksin niin kovaa kuin kintuista pääsin ja tulin onnellisena takaisin dummy suussa! Se on huippuhauskaa!
Me tehtiin vielä lisää noutoharjoituksia. Ekaa kertaa eilen oli sellainen tilanne, että hakualueella oli monta dummya, mutta vain yhden sai tuoda kerrallaan. Se oli ihan helppo nakki, vaikka Anni ajattelikin että mä tuon sieltä samalla kertaa monta.
Lopuksi vielä treenattiin samaa kuin ennenkin: Ensin käsketään paikalle istumaan, sitten omistaja vie dummyn koiran taakse niin että koira näkee. Sitten omistaja kävelee koiran eteen noin 10-15 metrin päähän. Sieltä tulee käsky "tänne!" ja sinne pitää kipittää ja istua nätisti sivulle. Sitten saa luvan noutaa dummyn. Se pitää vielä palauttaa hienosti omistajalle, ja sitten saa kehuja ja herkkuja. Mä olen tossa muuten ihan hyvä, mutta en osaa oikein palauttaa hienosti vielä. Mä aina nakkaan dummyn maahan omistajan eteen. Meidän pitää vielä harjoitella sitä.
Seisomistakin meidän pitää harjoitella. Mä osasin sen pikkupoikana, mutta sitten me ei treenattu sitä tosi pitkään aikaan ja mä unohdin sen. Onneksi vanhakin koira voi oppia uusia temppuja.

Vahtikoira

Musta on tullut vahtikoira. Pimeässä metsässä vahdin Annia ja pidän huolen siitä, ettei meidän kimppuun käy kukaan ainakaan huomaamatta. Kun me ollaan metsässä, mä olen koko ajan hirmu tarkkana ja höristelen luppakorviani. Jos kuulen tai näen tai haistan jotain epäilyttävää, ryntään sitä kohti ja alan haukkua hirmuisesti! Eilenkin säntäsin tieltä metsänreunaan ja nostin karvat pystyyn ja aloitin kamalan mekkalan. Huusin metsään törkeyksiä ja olin tosi pelottava. Mä en suostunut lopettamaan riehumista ennen kuin Anni komensi mut pois sieltä. Mä en kertonut Annille mikä siellä metsässä oli, ettei se olisi pelästynyt. Voin sanoa sen verran, että se oli tosi pelottavaa!
Sitten tänä aamuna taas me oikaistiin pimeän metsäpolun kautta ja eiköhän siellä ollut joku puliukko kilisevien kassien kanssa. Mä aloin taas haukkua ja se säikähti perinpohjaisesti. Niin kyllä Annikin. Eipähän sille ukolle ainakaan tullut mieleen lähestyä meitä! Kyllä mä olen hyvä vahtikoira.