Talviturkki heitetty

Me käytiin keskiviikkona Villan treenien jälkeen kiertämässä Haunisten allas, ja oli niin kaunis ilta että kännykän oli pakko ottaa meistä kuva. Mulla oli suuria vaikeuksia olla hyppäämättä uimaan. Talviturkki on kuitenkin heitetty jo muutama päivä sitten yhdessä kuraojassa.

Villa lämmittää

Yhdessä on lämmin nukkua portaiden alla omassa pedissä.

Kotona taas!

Nyt olen vihdoin kotona parin viikon jälkeen. Hoidossa oli tosi kivaa, sain paljon huomiota ja hellyyttä. Bertan kanssa käytiin lenkeillä ja välillä sain olla ihan ainoanakin koirana. Se oli tosi hienoa!
Villa tuoksuu ihan erilaiselle kuin aikaisemmin. Se ei taida olla enää narttu laisinkaan! Se vaan komentaa mua koko ajan, ja mulla meinaa mennä hermot. Tänään jouduinkin sanomaan kovasti, ja meille meinasi tulla ihan oikea tappelu. Episodin päätteeksi jouduttiin molemmat menemään häkkeihimme vähän rauhoittumaan.
Ulkona on jo aika lämmin. Mulle tuli ihan kuuma. Onneksi lenkin jälkeen saa jäädä omalle pihalle makoilemaan ja jäähdyttelemään.

Hoidossa

Pääsiäinen tuli ja meni. Meillä kävi paljon vieraita, ja se oli meille koirille aika stressaavaa. Oli kyllä kiva, kun oli paljon leikittäjiä, ja me saatiin paljon huomiota kaikilta.


Nyt olen taas hoidossa Bertan naapurissa, koska Villa kävi lääkärissä ja tuli takaisin kotiin kauluri päässä ja ihan huonovointisena. Toivotaan että se paranee pian ja saadaan taas riehua yhdessä! Meillä on niin hauskaa kun me jahdataan toisiamme. Yleensä Villa ärsyttää mua niin kauan, että mun on pakko antaa sille palautetta. Ja sitten me painitaan!

Isäntä kotona taas

Meidän isäntä palasi kotiin pitkän ajan jälkeen viime viikolla. Jos oikein muistan, me ei oltu isäntää täällä uudessa kodissa vielä nähtykään!
Mua hieman huolestuttaa että katoaakohan se taas jonnekin, ja siksi olen varjostanut sitä koko ajan. Kuljen sen perässä vaatien huomiota ja hellyydenosoituksia. Olen tyystin unohtanut jopa juoksunartut, kun seuraan vain isäntää nyt.

Kevättä rinnassa!

Ihanaa kun kevät on tuloillaan! Ulkona jo linnut laulaa ja aurinko sulattaa lunta. Kaikkein parasta on kuitenkin kevään tuoksut! Mä olen mennyt ihan sekaisin nartuista; meidän naapurustossa on ainakin kolmella nartulla juoksut. Mulla on aina kauhea kiire ulos, ja jos näen ikkunasta että joku koira liikkuu kadulla, mä alan vinkua heti ulos. Onhan tämä aika stressaavaakin, mutta sellaista kevät tekee meille viiriileille uroksille!

Mahataudissa

Voi kamala, mulla on maha kipeä. Eilen illalla alkoi heikotus, ja päiväruoka pukkasi yläkautta sulamattomana pihalle. Heikotti kamalasti. Seisoin vain ja tärisin, kun oli niin paha olo.
Yö meni onneksi ihan hyvin. Aamulla emäntä ei tajunnut että mä olen vielä kipeä ja me tehtiin liian pitkä aamulenkki (vaikka se olikin meidän tavallista aamulenkkiä selvästi lyhyempi). Mä en olis millään jaksanut sitä! Oksensin taas pari kertaa, enimmäkseen lunta jota mun on pakko syödä vaikka emäntä koittaakin kieltää.
Nyt nukuttaa. En saanut aamupalaa ollenkaan. Menin omalle pedille nukkumaan ja sain peiton lämmikkeeksi. Vesi onneksi vielä maistuu ja toivottavasti pysyy sisällä.
Voi mua parkaa!

Lunta!

Meille on satanut tänä talvena paljon lunta! Tälläkin hetkellä sitä tulee koko ajan lisää. Ihanaa, paitsi että mun tassuihini kerääntyy varpaiden väleihin kamalia lumipaakkuja, jotka tekee kipeää.

Työkoira

Mulla on uudessa kodissa uusi rooli. Mun tehtäväni on aamuisin kantaa päivän Hesari postilaatikolta kotiovelle. Se on aika vaikea homma, koska aamulenkin jälkeen on aamupalan aika, ja silloin on kovin vaikea keskittyä lehden kantamiseen. Usein se tipahtaakin puolimatkaan, mutta silloin me joudutaan palaamaan taaksepäin niin monta kertaa, että lehti tulee kotiovelle. Aika julma tuo meidän emäntä.

Ulkona on ollut kunnon talvi pitkästä aikaa. Jopa niin kylmä monena päivänä, että mulla jäätyy tassut!

Uusi koti

Olen päässyt takaisin omaan kotiin, kun Villan juoksut loppuivat noin viikko sitten. On kiva olla taas kotona, vaikka kyllä hoitopaikassakin oli lokoisat oltavat. Mua hoidettiin ja paijattiin niin hellästi! Korvaukseksi annoin tassuterapiaa.
Uskokaa tai älkää: meillä on TAAS muutto edessä! Tällä kertaa muuttomatka ei ole pitkä, vain noin pari kilometriä. Kävimme yhtenä iltana uudessa kodissa. Siellä oli ihan tyhjää, ei yhtään tavaroita eikä huonekaluja missään. Mua alkoi ahdistaa ihan kauheasti. Mä vaan läähätin ja hilseilin ja istuin eteisessä odottamassa kotiinlähtöä. Mä en yhtään tykännyt siitä autiosta talosta. Toivottavasti siitä tulee kivempi paikka sitten kun kaikki meidän tavarat on siellä ja tietysti mun oma pesä (eli häkki). Häkki on mun turvapaikka, siellä saan olla ihan rauhassa eikä edes Villa saa tulla sinne häiriköimään. Sitten kun häkki on uudessa kodissa niin ehkä voin relata.
Kyllä siitä varmaan ihan kiva koti tulee, ainakin meillä on pieni oma piha, eikä tarvitse enää kulkea hissillä sisään ja ulos. Meille tuttu Kerttulan luontopolkukin on sitten ihan lähellä, ja monta muuta kivaa ulkoilureittiä. Kyllä siitä varmaan ihan hyvä tulee.