Sairaana vieläkin

Olen edelleen sairas. Oksensin eilen vielä ainakin kerran. Illalla käytiin vaan ihan pikkulenkki, ja mulla oli kauhean paha olo. Kävelin ihan hitaasti ja pissasin vain kerran. Yön nukuin sikeästi, kyllä nyt uni maittaa.
Aamulla oltiin aamulenkillä ja tein kakankin. Olin ehkä vähän reippaampi kuin eilen, mutta en pyytänyt aamupalaa. Maha on vielä aika kipeä. Taidan paastota kunnes on parempi olo.
Toivottavasti paranen pian, sillä mun on tarkoitus mennä ensi viikoksi hoitoon Turkuun. Huomenna olis junareissu taas edessä, mutta jos olen näin sairas niin ei me kyllä voida mihinkään lähteä.

Mahatauti

Mulla on joku kamala mahatauti. Mahaan koskee ja ruoka ei maistu! Aamupalat oli matolla kun Anni tuli töistä.
Kuvitelkaa, mä en ole koskaan, kertaakaan, jättänyt ruokaa syömättä! Noh, en mä oikeastaan tehnyt niin nytkään. Mä söin iltasapuskat ihan kiltisti, mutta hetken päästä ne tuli ylös. Yök.
On kurja olo ja nukuttaa vaan. Täytyy leputtaa massua.

Milan kanssa lenkillä

Olin tänään taas ystäväni Milan kanssa lenkillä. Meillä oli oikein hauskaa! Mila on sellainen vauhtipakkaus, että mä vaikutan ihan vanhalle papalle sen rinnalla. Mila vetää kauheaa vauhtia ympäri metsää ja mä vaan koitan pysyä sen perässä.
Tehtiin aika pitkä lenkki ja lopuksi käytiin vielä koirapuistossa. Siellä oli sellainen ihana lapinkoiratyttö johon ihastuin ihan päätäpahkaa. Rakkaus ei ikävä kyllä ollut molemminpuolista.
Tässä vielä kuva musta. Mulla on rakkain leluni käsittelyssä (vai pitäisikö sanoa "tassuttelussa"?).

Hauska viikonloppu

Viikonloppuna oli tosi kivaa! Olin Bertan luona hoidossa. Me riehuttiin aika paljon ja painittiinkin. Perjantaina oli tosi tylsä päivä, kun odottelin kotona että lähdettäis. Sit oltiin junassa ja autossa. Enkä päässyt ollenkaan pitkälle lenkille. En jaksanutkaan nukkua yöllä yhtään, vaan olisin halunnut riehumaan. Vinguin oven edessä ja heiluttelin häntää. En päässyt ulos. Tylsää.
Sitten lauantaina mä pääsin Bertan vanhaan metsään ja voi pojat että me juostiin Bertan kanssa! Hännät vaan heilui! Oltiin ihan poikki kun tultiin takaisin Bertan kotiin.
Sunnuntaina taas riehuttiin ja leikittiin. Olin kotimatkalla ihan poikki. Junassa oli sama koira kuin menomatkalla, mutta se oli ihan pieni ja näytti ihan kissalta. En mä välittänyt siitä kovin paljoa.
Nyt olen taas kotona. Melko tylsää. Olis kiva jos mulla olis kotonakin joku painikaveri. Mielellään sellainen, jota mä voisin välillä kurittaa. Kun Bertalle mä joudun aina alistumaan. Se vie multa kepit ja pallot suoraan suusta. Enkä voi sanoa mitään, se on niin kova täti.

Viimeiset tokoilut tältä erää

Tultiin just viimeisistä toko-treeneistä tältä erää. Meillä oli taas sijainen opettamassa, ja se oli ihan hyvä.
Aluksi harjoiteltiin paikallaan makuuta. Mä olin siinä tosi hyvä. Meinas melkein alkaa kyllästyttää, kun piti niin kauan makoilla vaan. Viereinen koira ulisi kun se ei olis jaksanut enää, mutta mä vaan tylsistyin.
Sen jälkeen oli taas kosketusalustaa. Mä kyllä hiffasin sen jutun, mutta en tajua mitä järkeä siinä on. Miks mä saan aina nakkia kun kosketan sitä alustaa?
Hyppy meni paremmin kuin ennen koska toisella puolella oli valmiina herkkuja ja mä tiesin sen. Sitä pitäis kuitenkin vielä harjoitella, mutta ei meillä ole kotona mitään estettä.
Seuraaminen oli taas vaikeaa. Seurasin orjallisesti herkkuja, mutta se ei kuulemma ole oikea keino. Mun pitää treenata. Mentiin hitaasti ja nopeasti, käännyttiin oikealle ja vasemmalle. Kyllä mä ehkä voisin oppia sen jos oikein paljon harjoiteltais.
Lopuksi tehtiin vielä kerran kosketusalustaa. Se on kyllä vähän pöhköä, mutta mä aloin kyllä tajuta siitä jotain.
Sitten saatiin kokeilla vielä jotain hauskaa, ja mä menin maahan ja istumaan. Sitten lähdettiin kotiin.
Tää oli viimeinen kerta tätä kurssia. Enää ei oo treenejä. Tylsää. Ehkä me etsitään joku toinen koirakoulu ja koitetaan jatkaa harjoituksia siellä.
Mä sain tänään uuden ruokailubaarin. Se on vähän korkeampi kuin aikaisempi. Niihin ruoka-astioihin mahtuu aika paljon ruokaa ja vettä! Joinkin sen vesiastian jo melkein tyhjäksi.

Hulinaviikonloppu

Viikonloppu oli yhtä hulinaa. Perjantaina tuli Maria taas kylään. Olin aivan villinä kun odoteltiin bussipysäkillä ja tajusin, että Maria nousee kohta bussista. Sitten kun se tuli, hypin sitä vasten ja koitin nuolla sen naamaa! Mutta ei se halunnut mun pusuja, kun olin just syönyt kakkaa metsässä.
Lauantaina tehtiin pitkä kävelylenkki aamulla ja sitten kotona yhtäkkiä ovikello soi ja ovesta astui sisälle Bertta! Se vaan juoksi suoraan mun lelujen kimppuun eikä huomannut Annia ja Mariaa lainkaan. Eikä mua. Mä hypin "ukkia" vasten ja halusin koko ajan että se rapsuttaa mun turkkia. Me käytiin koirapuistossakin ja me koirat mentiin ihan kuraan. Meillä oli kyllä hauskat keppileikit siellä! Sinne tuli pari muutakin koiraa ja mä hiivin koko ajan sen toisen perässä.
Bertta lähti auton kyydissä pois mutta pian sen tilalle tulikin Rasmus. Mä en olis halunnut että se tulee mun kotiin ollenkaan ja murisin sille. Jouduin sen jälkeen maahan makaamaan enkä saanut liikkua ollenkaan. Rasmus vaan kukkoili mun kotona! Törkeetä! Käytiin me Rassenkin kanssa koirapuistossa ja siellä oli ihan kivaa, en murissut ollenkaan ja me leikittiin ihan kiltisti.
Kaiken tän hässäkän jälkeen olin ihan poikki! Nukuin kuin tukki! Kävin illalla vielä Marian kanssa juoksulenkillä ja sitten jatkoin unia.
Sunnuntaina me tehtiin taas pitkä aamulenkki ja sitten lepäilin kotona. Oli kyllä makea viikonloppu. Nyt kelpaa taas levätä.

Eiliset toko-treenit

Eilen oli taas toko-treenit. Me vähän myöhästyttiin, kun bussi oli myöhässä. Siellä oli meidän lisäksi vain yksi toinen koirakko. Saatiin vähän niin kuin tukiopetusta... Ja meillä oli eri opettaja kuin aikaisemmin, mikä oli hyvä juttu.
Aluksi harjoiteltiin jotain ihmeen kosketusalustajuttua. Mä en tajunnut siitä mitään, mutta aina kun kosketin kuonolla tai tassulla sellasta alustaa, sain lihapullaa. Ihan ihmeellinen juttu! Kyllähän mä sitä voin kosketella, jos siitä herkkuja tulee!
Sitten kokeiltiin alokasluokan hyppyä. Mä en oikein tiennyt koska mulla on lupa hypätä, ja niinpä odotin aina kaksoiskäskyä. Annin mielestä se ei ollut kovin hyvä, ja siksi se laittoi sinne esteen toiselle puolelle lautaselle herkkuja. Johan alkoi hyppy kulkea! Tätä täytyy kuitenkin vielä treenata.
Sen jälkeen oli taas seuraamista. Se oli yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Mä vaan oon ihan hypnotisoitunut niistä lihapullista! Seurasin tosi nätisti lihapullaa kyllä. Tätäkin täytyy vielä harjoitella.
Seuraamisen jälkeen harjoiteltiin takajalkojen liikuttamista. Se oli aika jännää, en mä oikein hallitse takapäätäni ollenkaan. Samalla harjoiteltiin peruuttamista. Mä menin aina vaan maahan! Jossain vaiheessa mä kuitenkin tajusin, että tässä pitää vaan kävellä takaperin. On niillä ihmisillä aika oudot jutut! Mitä järkeä on kävellä takaperin?
Lopuksi mä sain tukiopetusta noutamiseen. Ei uskoisi että noutaja ei osaa noutaa! Tai kyllä mä haen, mutta en palauta... Musta on vaan niin hirveän kiva pitää kaikki ihanat dummyt ja palikat itselläni. Ehkä mä voisin alkaa yhteistyökykyisemmäksi, jos Anni jaksaa harjoitella.
Yksi asia mikä ainakin meni nappiin taas harjoituksissa oli paikallamakuu ja luoksetulo. Ne mä osaan vaikka unissani!

Koirapuisto

Tänään pääsin taas pitkästä aikaa koirapuistoon. Meidän puisto on ollut kiinni kesästä asti, kun siellä on tehty remonttia. Tällä viikolla se on taas avattu, ja arvatkaa vaan oliko meikäläinen siellä innoissaan! Siellä oli kaksi ihanaa dallunarttua, ja sen toisen kanssa me juostiin ihan hulluina! Se toinen oli valeraskaana ja se vaan valitti koko ajan että sillä on kylmä. Ne naiset!
Mä meinaan alkaa taas käydä koirapuistossa, kun siellä saa juosta kavereitten kanssa. Siis jos ei ole keppejä järsittävänä. Kepit voittaa muut koirat mennentullen.

Koulutusjuttuja

Oltiin eilen taas Tokossa. Me vaihdettiin ryhmää, kun siellä arkitokossa tehtiin vaan ihan alkeisjuttuja ja mä olin sinne liian hyvä. Nyt me ollaan Toko D -ryhmässä, missä tehdään Voittajaluokan harjoituksia.
Aluksi harjoiteltiin paikallaan makuuta. Osasin hienosti, vaikka vieressä oli todella mielenkiintoinen poika. En mennyt kuitenkaan moikkaamaan sitä. Makasin paikoillani ja Anni lähti kävelemään aika kauas. Välillä se kävi antamassa mulle nakinpalasia, mutta mä en saanut nousta. Vaihtelin asentoa kylläkin, ja se ei kuulemma ole sallittua. Pitää ehkä vähän skarpata, jos meinataan kisoihin joskus mennä.
Sitten oli pitkä pätkä teoriaa. Me koirat ei jaksettu ollenkaan kuunnella. Tokotäti näytti omalla koiralla kaikkia juttuja, mutta me ei saatu tehdä mitään. Se oli tosi tylsää. Mä olisin halunnut noutaa kapulaa ja hyppiä esteestä, niin kuin se tokotädin koira teki.
Anni yritti saada mua pitämään metallikapulaa suussa, mutta en mä halunnut sitä. Se on inhottava ja kylmä! En varmana ota sitä ikinä suuhun!
Lopuksi me harjoiteltiin seuraamista. Anni otti vain yhden askeleen ja mun piti seurata sitä. Kiinnostuin ihan hirveästi niistä nakeista taas, ja en oikein osannut sitä hommaa kovin hyvin. Tätä meidän pitää harjoitella aika paljon, jos edes Alokasluokassa halutaan kisata. Se vaan on niin tylsää! Ehkä Annin pitää keksiä jotain millä se voi motivoida mua paremmin. Vaikka joku lelu tai jotain.
Sellaset oli eiliset Tokotreenit. Tehtiin vaan kaksi juttua! Aika tyhmää oli mun mielestä, en jaksanut keskittyä ollenkaan. Meidän pitää etsiä parempi koirakoulu, jos halutaan edistyä. Olisin halunnut treenata enemmän enkä vaan kuunnella höpinöitä.

Koirakaveri

Olin tänään yhden mun koirakaverin kanssa metsälenkillä. Se on yks Mila, sellanen ihana flattityttö. Se on vasta puolivuotias, ja sillä riittääkin virtaa ihan hirveästi. Mä leikin aikuista sen kanssa, en jaksa innostua kauheesti. Koitan vaan astua sitä, mutta se taitaa olla vielä vähän liian pieni sellasiin juttuihin.
Meillä oli tosi kivaa! Metsässä oli vähän lunta ja pakkasta. Mila kävi uimassa joka ojassa, mutta mä en viittinyt. Mä vaan kannoin keppejä. Ja sitten jos Mila koitti ottaa mun keppiä, niin mä vaan taklailin. Se oli kivaa!