Nellaa lohduttamassa

Olen taas Turussa. Mun piti tulla tänne vain viikonloppua viettämään, mutta sitten noi ihmiset sanoi, että Nella on masiksessa kun niitten perheessä on ihmisvauva ja Nella jää ihan kakkoseksi. Mä päätinkin jäädä tänne koko viikoksi! Mulla on ollut täällä ihan kivaa. Nellan kanssa me keksitään kaikkea hauskaa tekemistä eikä masistella yhtään!

Maalaisjuntti

On hauskaa, että vaikka mä olenkin nykyään tällainen kaupunkilaiskoira, mun ulkoilulenkeillä voi nähdä vaikka mitä villieläimiä. Aika usein ajan jäniksiä, rusakoita ja oravia. Se on ihan hauskaa, vaikka en mä kovin kauaa jaksakaan ajaa.
Joskus täällä näkee käärmeitä ja kettujakin. Toissapäivänä nähtiin peura. Niitä on näkynyt ennenkin, mutta ei näin läheltä.
Sanokaa mitä sanotte, mutta vaikka me asutaankin nyt Kehä III:n sisäpuolella, me ollaan aika maalaisjuntteja.

Kummitytön luona

Oltiin monta päivää Annin kummitytön luona. En oikein tykännyt siitä että jäin koko ajan kakkoseksi. Kaikki vaan paijas sitä vauvaa eikä mua huomannut kukaan. Mä en edes uskaltanut mennä sen vauvan lähelle. Musta se haisi vähän epäilyttävältä!
Kaiken huippu oli se, että vauvalle annettiin ruokaa monta kertaa päivässä! Mä saan vain kaksi kertaa ruokaa, mutta se söi ainakin viisi kertaa päivässä. Ihan hävytöntä.
Kyllä mä sitten kirmasin kun pääsin Annin kanssa kahdestaan metsälenkille! Kirmaaminen on huippua!



Eilen lenkillä täällä kotona Espoossa näin kyykäärmeen. Menin ihan lähelle ja haistelin sitä, mutta sitten Anni säikähti ihan hirveästi ja komensi mut pois siitä. Ei se niin kummallista mun mielestä ollut. Mä en tajua miten se niin alkoi huutaa.

Kenraalintie-marssi

Olin lauantaina marssimassa Kenraalintie-marssin Turun Kakskerrassa. Se oli aikamoinen urakka: 18 km!
Kaikki tykkäs musta ihan hirveästi ja mua siliteltiin koko ajan. Kaikkien mielestä mä olin tosi kiva ja kiltti!
Maaliintulijat sai mitalin ja kunniakirjan, ja koska mä olin niin kiva niin ne halus tehdä mullekin kunniakirjan.

Matolääkkeet

Mun aamupala oli tänään ihan pilalla. Mä en millään voinut syödä kaikkea, kun Anni oli laittanut sinne sekaan matolääkkeet. Ne oli ihan hirveän pahoja enkä kertakaikkiaan voinut niellä niitä. Mä nällytin niitä suussa välillä ja sylkäisin pois. Jätin puolet ruuastakin syömättä. Sitten Anni onneks keksi että se laittoi sekaan maksapasteijaa. Kyllä mä sitten pitkin hampain suostuin syömään kaiken. Nyt mut on sitten madotettu taas. Kauhea sirkus.

Uintikausi avattu

Kävin tänään ekaa kertaa tälle vuodelle uimassa luvan kanssa. Olenhan mä jo pulikoinut muutaman kerran Aurajoessa, mutta ilman lupaa. Tänään oli tosi lämmin päivä ja lenkillä vaan läähätin, joten me käveltiin mun lammelle ja pääsin kastautumaan. En viitsinyt uida kauaa, kun vesi oli vielä aika kylmää. Lammen toinen puoli oli vielä jäässä!
Nyt on siis uintikausi avattu! Kohta varmaan joudutaan laittamaan punkkiaineitakin, kun kevät tulee. Yök. Punkit on ällöjä.

Pääsiäisvaellus

Mä pääsin pääsiäisenä vaeltamaan. Me oltiin Kuhankuonon retkeilyalueella kolme päivää metsässä. Miettikää, miten mahtavaa! Mä tykkäsin ihan hirveästi kun ei tarttenut mennä sisälle ollenkaan. Juoksentelin ihan villinä ja nautin elämästä. Tässä muutamia kuvia retkeltä:


Välillä oli vähän tylsempiä reittejä:


Arvatkaa oliko vaikea valita minkä kepin ottaisi, kun metsä oli täynnä näin ihania keppejä!


Yöt nukuttiin laavussa, ja mulla oli oma peitto jonka alla oli ihan lämmin.


Nyt olen taas kotona. Ajelin jo uudella hissillä pari kertaa. Kotona olen vain nukkunut, kun väsyttää aika paljon vielä vaellus ja kaikki tämä kooha. Onneks huomenna Anni menee töihin niin saan nukkua koko päivän!

Hurja emäntä

Meidän ovessa pitäisi olla tällainen kyltti:

Bertan kanssa

Mä olen nyt Bertan luona. Meillä on tosi hauskaa! Oltiin pitkällä metsälenkillä ja riehuttiin keppien kanssa. Välillä meitä koulutettiin. Mä halusin varmistaa, että Bertta varmasti tottelee ja pidin siitä kiinni.

Turussa

Jatkan seikkailujani Turussa. Olen ollut täällä Marian luona. Maria on siitä kiva, että se antaa mun elää kuin sika pellossa. Mun ei tartte käydä pesulla ollenkaan, ja ulkonakaan mun ei tartte totella sitä. Kerrankin mä jäin istumaan keskelle junarataa, ja sitten me leikittiin hippaa sen jälkeen. Se oli kivaa!
Sunnuntaina satoi lunta kauheasti! Mä tykkäsin siitä paljon, vaikka mun hieno turkki kastuikin aivan märäksi siitä. Nyt lumet on taas sulaneet. Mä voin taas keskittyä sotkemaan.
Maria kyllä sanoi, että mä pääsen huomenna Bertan luokse yökylään! Toivottavasti se hoitaa mua, eikä ole vihainen. Mä koitan päästä sen viereen nukkumaan.