Nuuksion kansallispuistossa

Me käytiin tänään Nuuksion kansallispuistossa vähän retkeilemässä. Oli huisin hauskaa! Siellä ei oikeasti saa koirat juosta irrallaan, joten leikisti mä olinkin remmissä koko matkan.
Alkulenkistä säikyttelin vähän japanilaisturisteja kun menin moikkailemaan niitä. Ne vaan kiljui ja nauroi kovaan ääneen.
Juoksin innoissani, mutta en kyllä kerennyt kovin paljon tutkia paikkoja kun kaikki oli uutta ja koko ajan piti kävellä eteenpäin vain. Kävin uimassa kolme kertaa, joista yksi kerta oli vahinko. Mun piti vain juoda vettä rannasta, mutta mä plumpsahdinkin kokonaan veteen! Ja mulla oli vielä kaulapanta ja punkkipanta päällä. Siitä ei hyvä heilunut.
Kannoin keppejä suussa kuten kunnon noutaja konsanaan. Muutama muu koira tuli vastaan, mutta paljon enemmän ihmisiä. Mä jouduin aika paljon väistelemään niitä, mikä oli tylsää.
Kun tultiin autolle alkoi sataa, mutta se ei enää haitannut meitä. Paluumatkalla rentouduin autossa ja ihan nukuinkin välillä.

Flatteja joka puolella!

Eilen iltalenkillä kallioilla tuli yhtäkkiä vastaan kolme ihanaa flattityttöä. Ne suukotteli mua niin paljon, etten meinannut saada henkeä. Yksi niistä oli niiden kahden pienemmän äiti. Ne oli tosi ihania, niin ihania etten voinut suuttua vaikka ne oli aika päällekäyviä. Ne roikkui mun korvissa ja hyppi mun päälle.
Käveltiin vähän matkaa eteenpäin, ja eiköhän taas tullut kolme flattia vastaan!! Tällä kertaa kaksi tyttöä ja yksi poika. Se poika, Eevertti tjsp, oli niin nössö, että mä hyppäsin heti sen selkään ja aloin alistaa sitä. Se vaan läähätti eikä sanonut mitään.
Käveltiin taas eteenpäin ja vielä tuli vastaan kaksi kääpiöpinseriä, australianpaimenkoira ja shetlanninpaimenkoira. Kyllä olin poikki sen jälkeen! Niitä kaikkia piti moikkailla.
Käytiin vielä koirapuistossa kokeilemassa A-estettä, ja mä menin siitä ihan villinä yli! A-esteen alla me ollaan joskus pidetty sadettakin.
Kotimatkalla olin ihan kuollut. Mä luulen että mulla oli melkein lämpöhalvaus, koska en jaksanut kävellä normaalia vauhtia ja menin kesken matkaa maahan makaamaan.
Sitten join vesilätäköstä vähän kuravettä ja niin jaksoin kotiin asti.
Aika hurja iltalenkki! Näin makoisia unia koko yön.


JK. Anni muutti blogin asetuksia niin, että nyt kuka tahansa voi kommentoida.

Automatkalla

Eilen tultiin autolla Turusta kotiin. Oli tosi kuuma päivä, ja varsinkin auton takaosa oli oikea pätsi kun sinne paistoi aurinko ihan suoraan. Mä todella inhoan automatkustamista! Läähätin kamalasti ja olin ihan lämpöhalvauksen partaalla (tai siltä musta ainakin tuntui), mutta onneksi me pysähdyttiin Lahnajärvellä ja mä pääsin uimaan! Vesi oli ihanan kirkasta ja viileää! Mulle tuli heti paljon parempi olo, ja loppumatkan olin ihan rauhallisena. Ei tarvinnut edes läähättää. Mä vaan haistelin tuulia avoimesta takaikkunasta.

Eilen aamulla leikin ton mun rievun kanssa, josta on kuva edellisessä postauksessa. Se on ihana riepu! Se haisee öljylle ja lialle.

Meissä kaikissa asuu pieni terrieri

Nuuksiossa

Oltiin eilen käymässä Nuuksiossa lenkkeilemässä. Tai oikeastaan ei oltu ihan siellä Nuuksion kansallispuistossa asti, vaan Solvallan urheiluopiston luona. Oli tosi hauskaa ulkoilla uusissa maastoissa, mä kirmasin ihan hullun lailla! Oli vähän sateinen ilma, joten siellä ei ollut paljon muita. Yhden rotikan näin, mutta sen omistajat ei antanut sen tulla moikkaamaan. Ne vaan puheli keskenään että hui, toinen koira! Ihan kuin mä olisin joku tosi pelottava!
Me mentiin sinne autolla ja nyt mua ei enää pelota autoilu juuri ollenkaan. Kamalaa on ainoastaan autoon hyppääminen, siinä kestää aina vähän aikaa kun kerään rohkeutta. Mutta sitten kun istun kyydissä niin ei se niin kamalaa olekaan. Eilen olin aika paljon autossa, kun paluumatkalla Nuuksiosta käytiin vielä Sellossa ja mä istuin parkkihallissa autossa odottamassa. Oli kyllä aika kenkku temppu jättää mut autoon. Mutta oli se sen arvoista, Nuuksiossa oli tosi kivaa. Toivottavasti mennään sinne uudestaan pian!

Meillä on auto

Olin tänään ulkoilemassa ystäväni Milan kanssa. Mun piti aluksi mennä Berttaa moikkaamaan, kun tänään on sen 4-vuotissynttäritkin. Me ostettiin eilen auto ja oltais käyty vähän koeajelulla. Mutta sitten Annin pyörästä puhkesi kumi ja sen piti paikata se eikä me sitten ehdittykään lähteä Bertan synttäreille. Niinpä me mentiin Milan kans lenkille. Se oli hauskaa, me käytiin uimassa lammella. Oltiin myös vähän painia ja kepinvetoa. Mila on niin hassu, ja mä olen ihan juro siihen verrattuna.
Illalla me harjoiteltiin vähän sitä autossa matkustamista. Mä leikin noutoa kepin kanssa ja yhtäkkiä se keppi lensikin autoon ja mä hyppäsin perään! Siellä mä sitten istuin. Ei ollut kamalaa. Me ajettiin kotiovelta parkkipaikalle, eli noin 50 metriä. Ei pelottanut. Ehkä mä voin joskus olla pidemmänkin matkan kyydissä. Ehkä mun ei tartte enää matkustaa junalla ja bussilla. Se olis ihan kivaa. Bussissa aina haisee ja junassa tulee kuuma.
Me voidaan nyt alkaa käydä koirakoulutuksissa ja kaikkea. Vaikka Nuuksiossa.

Hissi rikki

Voi perhana, meillä oli viime viikolla taas hissiremontti! Se katala kone hajosi torstaina meidän aamulenkin jälkeen. Iltapäivällä kun oltiin menossa ulos, ei päästykään hissiin, vaan piti kävellä. Ja mähän en portaita kulje. Anni sitten joutui kantamaan mut, mutta mä olen niin painava, että me pidettiin välillä taukoja. Takasintulessa mä sentään suostuin kävelemään portaat ylös, koska se ei ole niin kamalaa.
Torstai-iltana mä en taaskaan suostunut kävelemään, vaan Annin piti kantaa mut. Kakkoskerroksessa me pidettiin taukoa, ja mä mietin jo hetken että pitäiskö mun vaan kävellä ne portaat niin päästäis helpommalla. Mä jo menin rappuihin ja lähdin menemään alaspäin, mutta sitten alkoikin pelottaa ja mun jalat alkoi täristä. Mä menin ihan paniikkiin ja vaan liuin portaat alas, vaikka Anni koitti rauhoitella mua ja piti kiinni mun pannasta ja masun alta. Sen kamalan kokemuksen jälkeen en enää yrittänytkään itse kulkea rappuja!
Perjantaiaamuna taas Anni kantoi mut alas, mutta sillä alkoi olla jo kädet tosi väsyneet joten me pidettiin monta taukoa.
Onneks perjantai-iltapäivällä kun oltiin lähdössä taas reissuun, hissi toimikin! Se oli korjattu ja mä pääsin ihan tosi nopeesti alas!
Me tultiin Turkuun taas ja mä jäin Nellan luokse koko viikoksi. Täällä on ihan kivaa, paitsi että noi pakkaa jotain ja on ilmeisesti lähdössä reissuun. Toivottavasti mun ei tartte matkustaa minnekään, sillä se on tosi tylsää. Mä ehkä meen takas kotiin sit kun noi lähtee jonnekin pitkälle matkalle.

Juhannus

Nyt on taas juhannusta vietetty. Mä vaan lekottelin enkä tehnyt mitään erikoista. En edes nukkunut teltassa niin kuin mulla on usein juhannuksena ollut tapana. Tällä kertaa sain olla ihan sisätiloissa suojassa itikoilta. Oli mulla kyllä yks punkki rinnassa. Se ei varmaan tiennyt että mulla on punkkipanta.
Jatkoin tietysti juhannusperinnettä ja uin meressä. Kyllä teki eetvarttia!

Bertan kyläily

Ai niin ja Berttakin kävi kylässä perjantaina. Terveisiä vaan sinne päin jos satut lukemaan!
Me käytiin koirapuistossa ja vähän metsässä kävelemässä. Sitten Bertta kävi sisällä meillä ja se kokeili mun uutta sänkyä. Se on aika hieno, ja luulen että Bertta oli vähän kateellinen. Se joutuu itse nukkumaan jonkun vanhan maton päällä! Vaikka kyllä sellainenkin sänky on ihan hyvä koiralle. Mä itse tykkään eniten nukkua lattialla pöydän alla.

Pissat housussa

Eilen oli kurja päivä. On niin kuuma että mä en pysty olemaan. Oltiin päivälenkillä ja mä uin hurjasti taas. Yhtäkkiä tuli huono olo ja oli pakko tulla rantaan. Sitten menin maahan makaamaan ja vatsaa kivisti. Oksensin aamupalat. Olo parani vähän onneks.
Kun tultiin kotiin, Anni lähti jonnekin kaupungille ja jätti mut lepäilemään. En mä kyllä kaupungille olis halunnutkaan lähteä. Mut kun mä olin uinut niin paljon niin mulle tuli kauhea pissahätä! Tuntui että rakko halkeaa enkä jaksanut pidätellä enää, vaan tuli pissat lattialle. Se oli tosi noloa. Sitten kun Anni tuli kotiin se vaan ihmetteli, että miks eteisen matolla on märkiä tassunkuvia. Me vietiin matto ulos kuivumaan ja lähdettiin heti pissalenkille. Mulla oli vielä ihan kauheasti pissaa vatsassa ja sitä tippui kävellessäkin. Oli tosi noloa! Vielä kun nähtiin berninpaimenkoira Nemo, joka on mun tosi hyvä kaveri. Se on vasta pentu. Mua hävetti kun se haisteli mun peppua ja siellä haisi pissa.
Toivottavasti nämä ilmat viilenee edes vähän niin ettei tartte mennä koko ajan uimaan ja sitten ei ole koko ajan pissahätä.