Hammas kunnossa

Jälkitarkastuksessa eläinlääkäri sanoi, että hampaan leikkausjälki on parantunut ensiluokkaisesti. Saan taas syödä possunkorvia ja järsiä luita! Ihanaa!

Hammaslääkärissä

Mun suustani poistettiin tänään tällainen:


Nyt ei ole häävi olo. Nukuttaa ja päässä keinuu. Parin viikon päästä mun pitäisi kuitenkin olla jo täysin toipunut.

Luonnetesti

Kävin lauantaina Hausjärvellä luonnetestissä. Se oli ihan hauskaa, koska mä en pelännyt mitään (paitsi kelkkaa vähän).
Tässä pisteeni:

- Toimintakyky: +1, kohtuullinen (15)
- Terävyys: +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (1)
- Puolustushalu: +1, pieni (1)
- Taistelutahto: +2, kohtuullinen (20)
- Hermorakenne: +1, hieman rauhallinen (35)
- Temperamentti: +3, vilkas (45)
- Kovuus: +3, kohtuullisen kova (24)
- Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (45)
- Laukaisupelottomuus: ++ laukauskokematon

Kokonaispistemäärä oli siis +186! Olen tosi tyytyväinen, koska nyt mua ei voi enää haukkua nössöksi. Mä olen tosi reipas ja kiva koira, niin sanoi tuomaritkin.

5-vuotias!

Tänään täytän viisi vuotta! Ajatella, että olen jo viiden vuoden ajan ollut olemassa.
Onnittelen itseni lisäksi kaikkia seitsemää siskojani ja yhtä veljeäni. Olette olleet ajatuksissani, vaikka ei ollakaan nähty pentulaatikon jälkeen.

Nyt täytettyäni viisi vuotta huomaan, että joka hetki on nauttimisen arvoinen. Ehkä musta ei tule NOME-koiraa, mutta sen sijaan läpäisin BH-kokeen. En ehkä ole näyttelykoira, mutta olen äärimmäisen suloinen kotikoira. Mun otsani tuoksuu kukkasille ja turkkini on mahtavan sileä ja pehmeä. Ehkä en ole metsästäjä, mutta tykkään kyllä kanniskella leluja ja tavaroita huvikseni.

Elämästäni tulee varmasti vielä helpompaa kohta, kun hammas hoidetaan kuntoon.
Tänään juhlitaan mun synttäreitäni!

Bertta hoitokoirana

Eilen oli Bertan vuoro olla meillä hoitokoirana. Vähän me Villan kanssa ihmeteltiin, kun Bertta tuli kylään, ja jäikin tänne vaikka sen isäntä lähti. Me oltiin ihan että ei kai toi jää tänne.

Tehtiin pieni iltalenkki ja olikin oikeastaan tosi kivaa että Berttakin oli mukana. Me näytettiin sille meidän lenkkipolkuja vaihteeksi. Mentiin läheiseen koiratarhaan, kun siellä voitiin olla vapaina ihan huoletta, mutta me kaikki kolme vaan toljotettiin Annia sen näköisinä että keksi nyt meille jotain tekemistä.

Yö sujui rauhallisesti, eikä Berttakaan haukkunut Hesarin jakajaa. Bertta nukkui eteisessä odottaen kai että sen isäntä tulisi hakemaan minä hetkenä hyvänsä. Me Villan kanssa käytettiin tilaisuus hyväksemme ja nukuttiin vuorotellen Bertan peitolla. Se oli niin mukavan pehmeä!

Aamulenkin jälkeen vähän lekoteltiin, kunnes Maria tuli hakemaan meitä ja sitten me mentiin koko porukka Maskuun luontopolulle. Siellä oli tosi kivaa! Bertta ja Villa kisaili, mä keskityin poimimaan puolukoita ja mustatorvisieniä ihmisten kanssa.

Hammashuolia taas

Voi minua! Olin tänään rokotettavana eläinlääkärissä, ja samalla tarkastettiin mua vaivanneet hampaat. Rokotukset meni ihan hyvin, napostelin samalla Frolicia enkä edes huomannut että piikkejä tuli niskaan. (Vaikka kyllä se rabies alkoi vähän ajan päästä kutittaa inhottavasti...)
Sitten tarkastettiin imusolmukkeet, korvat, silmät, pallit, sydän ja yleiskunto. Kaikki oli hyvin. Kunnes tultiin hampasiin... Eläinlääkäritäti oli sitä mieltä, että katkennut hammas pitää tutkia. Se yritti katsoa sitä jo nyt, mutta mä en halunnut. Se on niin kipeä, että siihen ei saa koskea ollenkaan. Me sovittiin, että menen lokakuun alussa rauhoitettavaksi, ja sitten tutkitaan hampaat ja otetaan röntgenkuva koko hammaskalustosta. Sen jälkeen selviää, mitä katkenneelle hampaalle tehdään. Joko se poistetaan kokonaan, tai sitten tehdään jotain juurihoitoa.
Aika kurjaa...

Ainoa hyvä puoli tämänpäiväisessä visiitissä oli, että mut saatiin vihdoin punnittua. Painan 33 kg, eli melkein 5 kg vähemmän kuin viime talvena! Olenkin nyt aika sutjakassa kunnossa, toisin kuin talvella. Olin silloin tuhti flatti.

Syyspäiväntasauslenkki

Me tehtiin tänään mukava pitkä syyslenkki, kun oli niin kaunis ilma ja on syyspäiväntasaus. Annilla oli kamera mukana, ja niinpä saatiin hyvä kuvasato lenkiltä. Me käveltiin ensiksi Huhkon kartanolle, sieltä Satakunnantielle ja sitten kierrettiin kuntopolkujen välissä metsässä. Kotiin tultiin Myllyn kauppakeskuksen takaa. Oli tosi hauska lenkki, ja kun loppumatkasta Annilla soi puhelin ja me chillailtiin nurmikolla hetki, mä sain kauheita hepuleita ja Villa ajoi mua takaa! Me haukuttiin kauheasti ja se kuului maailman toiselle puolelle asti.



Villa löysi tyhjän pullon ja mä yritin ottaa sen vanhemman oikeudella itselleni. Ei onnistunut. On se vaan kova mimmi tuo Villa.



Näytin parhaat akrobatiat, mutta ei auttanut. Pullo pysyi Villalla.

Suloisia nappuloita

Mulla on asiat hyvin: mun ruokakin on sydämenmuotoista!

Kolokoira

Muutkin ovat tehneet saman havainnon, että me flatit tykätään olla koloissa.

Häkkiin!

Olen vihdoin oppinut nauttimaan häkissä olemisesta. Huomasin, että siellähän on itseasiassa melko mukavaa. Ei Villa hyökkäile kimppuun eikä kukaan komenna pois tieltä. Häkki on mun oma paikkani, ja siellä saan olla rauhassa.