Häkkiin!

Olen vihdoin oppinut nauttimaan häkissä olemisesta. Huomasin, että siellähän on itseasiassa melko mukavaa. Ei Villa hyökkäile kimppuun eikä kukaan komenna pois tieltä. Häkki on mun oma paikkani, ja siellä saan olla rauhassa.

Metsällä

Viime lauantaina pääsin metsälle. Tarkoitus oli, että metsästäjät ampuvat lintuja ja sitten minä haen ne. Aluksi olin ihan innoissani! Muistin sen paikan, olin siellä aikaisemminkin metsällä.
Me kiivettiin kallioiden päälle ja tähystettiin lintuja. Mitään ei tapahtunut. Mua alkoi nukuttaa.

Sitten kuului pamaus ja lintu putosi maahan! Mä säikähdin, koska olin juuri lepäämässä. Lähdin hakemaan kyyhkyä kuitenkin ja löysinkin sen ilmavainulla. Otin sen suuhun, mutta siitä lähti ihan mielettömästi haituvia. Metsästäjä otti kyyhkyn multa ja kaivoi sen sydämen ja keuhkot mulle syötäväksi. Kyllä mä vähän mietin että voiko näitä syödä, mutta päätin että jos mä voin syödä kurkkua ja banaaniakin, voin syödä sydämen. Hyvää se sitten olikin.

Sitten me mentiin veneilemään. Olin ihan iloisella päällä, ja nuuhkin ilmaa innoissani.

Mutta sitten. Me asetuttiin passiin kaislikkoon, ja mä hermostuin. Alkoi hirvittää koko se tilanne, vaikkei yhtään laukausta edes ammuttu vielä. Mä hilseilin ja tärisin. Menin veneen lattialle makaamaan ja toivon vain että me lähdettäisiin kotiin.

En tiedä oikein mikä muhun meni. Heti kun lähdettiin takaisin rantaa kohti, mä olin taas ihan normaali oma itseni. Jotenkin mä vaan menin paniikkiin, enkä pystynyt toimimaan normaalisti.
Mä luulen, että jos mä vielä joskus pääsen metsälle, niin mä haluan että ammutaan rannasta veteen.
Mutta voi olla, etten mä enää mene metsälle. Ehkä mä joskus saan pikkuveljen, josta tulee parempi metsästyskoira kuin minusta. Mä olen vain tällainen arjen sulostuttaja ja kotikoira.

Kotona taas!

Villan juoksut loppuivat, ja mä pääsin takaisin kotiin. Ihanaa tulla taas tänne, vaikka kyllä hoitopaikoissakin oli mukavaa. Sain olla paljon ulkona ja mua paijattiin lähes koko ajan.
Tänne kotiin on ilmestynyt meille koirille häkit! Ei kai kukaan kuvittele, että alkaisin vapaaehtoisesti viettää aikaani häkissä?! Ilmeisesti on tarkoitus, että voin mennä sinne viettämään laatuaikaa itseni kanssa, olemaan ihan rauhassa ilman Villan tunkeiluja. Mutta hei kamoon... Häkki!?

Reppu selässä reissuun

Meikä lähtee tästä hoitoretkelle taas. Ensin menen Bertan naapuriin hoitoon, ehkä viikoksi tai pariksi, ja sitten ehkä kummitädilleni jos hänelle sopii. Syy hoitoputkeen on Villan juoksut. Harmittavaista, sillä kotona on aina kaikkein kivointa olla. Onneksi hoitopaikka sentään löytyi mukavasti.

Huh hellettä

Saisi mun puolestani jo loppua tämä kesä. Aika raskasta on ollut näiden kuumien kelien kanssa. Mua läkähdyttää ulkoilu, ja kuljen aina muiden perässä vain. Uiminen on kivaa, mutta en saa uida niin paljon kuin haluaisin, koska mulla on tapana uida kuin Estonia, eli keulaportti auki. Nielen vettä koko ajan, ja sitten tulee kauhea pissahätä. Onneksi pääsen joka päivä vähän pulahtamaan Raisiojokeen, ei tätä muuten jaksaisi!

Sam sateenkaarisillalle

Kukaan ei elä ikuisesti, ei edes flatit. Blogijulkkis Sam on nyt poissa. Sam eli 20-vuotiaaksi! Siinä haastetta meille jokaiselle.

Uljas Rekku

Mä en olekaan mikä tahansa piski, vaan uljas Rekku! Mun silmille on ihan turha tulla hyppimään, sillä mä en suvaitse mitään pelleilijöitä. (Paitsi jos satut olemaan Villa. Villalle mä en mahda mitään, se pomottaa mua mennen tullen!)

Toisista koirista mä en juuri välitä, mitä nyt joskus nostan karvat pystyyn ja kuljen ylpeänä ohi. Tunnen arvoni!

Kesässä on parasta...

Uiminen! Eikä yllättävä sadekuurokaan haittaa flattia.

Huolia

Olen ollut vähän kipeänä jonkun aikaa.

Ensinnäkin mua rasittaa kesä kun on niin kuuma. Mä en yhtään tykkää siitä että läkähdyn heti, kun astun tassulla ovesta ulos. Se on ihan kamalan ahdistavaa. Uimaan on pakko päästä vähintään kerran päivässä.

Kuumuudesta johtuen olen ollut tosi väsynyt ja haluton.

Sitten mun kuonoa alkoi kutittaa. Mä raavin ja raavin sitä, kunnes kuonosta lähti karvoja ja paljas iho tuli näkyviin pienenä laikkuna. Mut vietiin eläinlääkäriin ja siellä todettiin, että olen todennäköisesti allerginen muoviastialle, joka oli mun ruoka-astia reissussa. Voi myös olla, että mulla oli nenäpunkki, ja jouduttiin Villan kanssa molemmat lääkitykselle.

Samalla eläinlääkäri tutki vähän mun hampaita, ja sanoi että ne on huonossa kunnossa. Syksyllä katkennut kulmahammas joudutaan ehkä leikkaamaan pois jossain vaiheessa. Lisäksi yksi alahammas on tummunut, ja useista alahampaista näkyy ydin.

Ihan kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi! Toissapäivänä mun tassusta löytyi haava. Varpaiden välissä oleva iho oli vähän ehkä tulehtunut, ja mun teki mieli nuolla tassua koko ajan. Sillä tassulla astuminen ei ollut kovin kivaa, ja siksi mä löntystelin lenkillä ja mua ei huvittanut ulkoilla ensinkään. Tassuun laitettiin lääkettä ja nyt sekin on parantumaan päin.

Toivottavasti pian olen taas oma energinen itseni ja voin taas olla flattimaisen villi!

Silmäpipi

Kesälomareissun ensimmäisinä päivinä mulle tuli silmään pipi. Joku siihen osui ja rikkoi sarveiskalvoa. Silmässä näkyi, että kalvo oli mennyt rikki, ja mun oli pakko pitää silmää puoliksi kiinni koko ajan. Onneksi se ei alkanut rähmiä, ja päivä päivältä se näyttikin paremmalta. Muutaman päivän päästä silmä oli jo kokonaan parantunut, eikä tarvinnut edes käydä lääkärissä.