Isäntä kotona taas

Meidän isäntä palasi kotiin pitkän ajan jälkeen viime viikolla. Jos oikein muistan, me ei oltu isäntää täällä uudessa kodissa vielä nähtykään!
Mua hieman huolestuttaa että katoaakohan se taas jonnekin, ja siksi olen varjostanut sitä koko ajan. Kuljen sen perässä vaatien huomiota ja hellyydenosoituksia. Olen tyystin unohtanut jopa juoksunartut, kun seuraan vain isäntää nyt.

Kevättä rinnassa!

Ihanaa kun kevät on tuloillaan! Ulkona jo linnut laulaa ja aurinko sulattaa lunta. Kaikkein parasta on kuitenkin kevään tuoksut! Mä olen mennyt ihan sekaisin nartuista; meidän naapurustossa on ainakin kolmella nartulla juoksut. Mulla on aina kauhea kiire ulos, ja jos näen ikkunasta että joku koira liikkuu kadulla, mä alan vinkua heti ulos. Onhan tämä aika stressaavaakin, mutta sellaista kevät tekee meille viiriileille uroksille!

Mahataudissa

Voi kamala, mulla on maha kipeä. Eilen illalla alkoi heikotus, ja päiväruoka pukkasi yläkautta sulamattomana pihalle. Heikotti kamalasti. Seisoin vain ja tärisin, kun oli niin paha olo.
Yö meni onneksi ihan hyvin. Aamulla emäntä ei tajunnut että mä olen vielä kipeä ja me tehtiin liian pitkä aamulenkki (vaikka se olikin meidän tavallista aamulenkkiä selvästi lyhyempi). Mä en olis millään jaksanut sitä! Oksensin taas pari kertaa, enimmäkseen lunta jota mun on pakko syödä vaikka emäntä koittaakin kieltää.
Nyt nukuttaa. En saanut aamupalaa ollenkaan. Menin omalle pedille nukkumaan ja sain peiton lämmikkeeksi. Vesi onneksi vielä maistuu ja toivottavasti pysyy sisällä.
Voi mua parkaa!

Lunta!

Meille on satanut tänä talvena paljon lunta! Tälläkin hetkellä sitä tulee koko ajan lisää. Ihanaa, paitsi että mun tassuihini kerääntyy varpaiden väleihin kamalia lumipaakkuja, jotka tekee kipeää.

Työkoira

Mulla on uudessa kodissa uusi rooli. Mun tehtäväni on aamuisin kantaa päivän Hesari postilaatikolta kotiovelle. Se on aika vaikea homma, koska aamulenkin jälkeen on aamupalan aika, ja silloin on kovin vaikea keskittyä lehden kantamiseen. Usein se tipahtaakin puolimatkaan, mutta silloin me joudutaan palaamaan taaksepäin niin monta kertaa, että lehti tulee kotiovelle. Aika julma tuo meidän emäntä.

Ulkona on ollut kunnon talvi pitkästä aikaa. Jopa niin kylmä monena päivänä, että mulla jäätyy tassut!

Uusi koti

Olen päässyt takaisin omaan kotiin, kun Villan juoksut loppuivat noin viikko sitten. On kiva olla taas kotona, vaikka kyllä hoitopaikassakin oli lokoisat oltavat. Mua hoidettiin ja paijattiin niin hellästi! Korvaukseksi annoin tassuterapiaa.
Uskokaa tai älkää: meillä on TAAS muutto edessä! Tällä kertaa muuttomatka ei ole pitkä, vain noin pari kilometriä. Kävimme yhtenä iltana uudessa kodissa. Siellä oli ihan tyhjää, ei yhtään tavaroita eikä huonekaluja missään. Mua alkoi ahdistaa ihan kauheasti. Mä vaan läähätin ja hilseilin ja istuin eteisessä odottamassa kotiinlähtöä. Mä en yhtään tykännyt siitä autiosta talosta. Toivottavasti siitä tulee kivempi paikka sitten kun kaikki meidän tavarat on siellä ja tietysti mun oma pesä (eli häkki). Häkki on mun turvapaikka, siellä saan olla ihan rauhassa eikä edes Villa saa tulla sinne häiriköimään. Sitten kun häkki on uudessa kodissa niin ehkä voin relata.
Kyllä siitä varmaan ihan kiva koti tulee, ainakin meillä on pieni oma piha, eikä tarvitse enää kulkea hissillä sisään ja ulos. Meille tuttu Kerttulan luontopolkukin on sitten ihan lähellä, ja monta muuta kivaa ulkoilureittiä. Kyllä siitä varmaan ihan hyvä tulee.

Hyvää uutta vuotta 2010!

Toivotan hyvää uutta vuotta! Olen tällä hetkellä maaseudulla mukavassa paikassa karussa Villan juoksuja. Täällä on oikein mukavaa, olen nauttinut täysillä ainoana koirana olemisesta.

Kuvia talvilenkiltä

Viime yönä tuli lumi ja pakkanen! Meistä on hirveän kiva ulkoilla, kun on talvi. Mulla tosin meinasi tassu jäätyä lenkillä ja nostin sitä ilmaan surkean näköisenä. Onneksi Anni lämmitti sitä käsien välissä, niin se lakkasi palelemasta.


Kylmällä ilmalla meidän tekee mieli riehua!



Mä yritin poseerata, mutta Villa hiipi mun selkäni taakse.




Mun kiusaamisesta seuraa aina rangaistus.


Vaikka toiseksihan mä taas jäin.

Karkuteillä

Mä järjestin Annille eilen vähän jännitystä elämään. Me oltiin Kaarinassa kyläilemässä, ja Villan kanssa touhuttiin takapihalla. Huomasin, että portti oli auki, joten päätin lähteä tutkimaan seutua. Tutkin peltoa ja metsän reunaa, ja yhtäkkiä huomasin, että olinkin jo aika kaukana pihalta. Portti oli laitettu kiinni, ettei Villakin häippäse, joten en päässyt siitä takaisin pihalle. Piti sitten kiertää naapurien pihojen poikki etuovelle. Koko hommaan meni noin puoli tuntia. Olin siis karkulainen!
Anni oli tosi huolissaan, kun eihän tällainen karkailu ole ollenkaan mun tapaista. Eikä se voinut lähteä etsimään mua, kun sillä oli seurana sellainen 3-kuukautinen ihmisvauva.
Onneksi se tajusi avata etuoven, kun istuin siinä odottamassa. Mulla oli hauska reissu! En kyllä saanut kehuja kun palasin takaisin.

Koiran elämänohjeet

- Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.
- Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.
- Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.
- Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.
- Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.
- Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
- Syö halukkaasti ja innostuneesti.
- Ole uskollinen.
- Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
- Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.
- Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
- Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.
- Älä juutu syyllisyyteen tai mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.

Kirjoittaja tuntematon